Vasa-Evo

Vasa-Evolaiset yhteiskuvassa
Vasa-Evolaiset yhteiskuvassa

MC Krampin hirviosasto on jo seitsemänä peräkkäisenä kesänä kesäkuun alussa käynyt maastopyöräretkellä Evolla. Noista retkistä lyhyinkin oli matkaltaan yli 80 kilometriä pisimpien ollessa yli 100 kilometriä. Evon kävijöiden ylistys Evon loputtomista kivikko- juurakkohelveteistä on herättänyt kiinnostusta muissakin kramppilaisissa. Lähes sadan kilometrin päiväannokset vain ovat joidenkin mielestä tuntuneet vahvalta yliannostukselta yhdelle päivälle.
Niinpä jo vuosia sitten on ehdotettu maltillisempana päiväannoksena tarjoiltavaa Vasa-Evoa, jolla Evolle mentäisiin maastopyörän sijasta autolla ja juuri- ja kivikkohoitoa otettaisiin vain puolen päivän annoksena.


Tänä kesänä vihdoinkin päivämäärä saatiin sovittua ja välittömästi kiinnostuneita alkoi ilmoittautua krampin foorumilla. Krampin keskikesän kokopäivän seikkailijoiden lisäksi lukuisat Evon ensikertalaiset ilmoittivat olevansa paikalla. Pitkällä Evon retkellä ihan käytännön syistä mukaan lähtijöiden määrä on ollut rajattu 10 henkilöön. Vasa-Evolla ei katsottu tarpeelliseksi rajata kävijämäärää joten kutsu Evolle esitettiin myös fillarifoorumissa.

Ensimmäinen epäonninen vasa-Evon keskeyttäjä
Ensimmäinen epäonninen vasa-Evon keskeyttäjä

Lähtöpaikalle ilmestyikin peräti 17 pyöräilijää, mukana 7 läskipyörää. Kramppilaisten omaa väkeä retkellä edusti retken vetäjä Jussi, Kake, Hape, Uitot Marko ja Emppu, Portti, Antti ja Jartsa. Kramppilaisten lisäksi mukana oli pyöräilijöitä ainakin Mikkelistä, Hollolasta, Kausalasta ja Helsingistä.

Evokeskukselta maastopyöräilijät lähtivät kohti legendaarista harjupolkua. Kapea korkea polku jonka päällä on reilusti kiviä hankaloittamassa etenemistä. Keulilla Mondrakerin Panzer eteni lähes pysäyttämättömänä eteenpäin perässä tulevien pyskiessä myöskin etenemään ilman turhia jalkakosketuksia kivikossa. Harjupolun todella jyrkässä loppulaskussa tapahtui päivän ensimmäinen kalustorikko. Tänä kesänä todella innokkaasti krampin lenkeillä pyöräilijä yritti turhaan pysäyttää Cannondale Scalpeliaan alamäessä. Valitettavasti pyörä pysähtyi vasta osuttuaan puihin. Vauhti ei ollut kova, mutta puun runko osui kuitenkin tarkasti jousituksen lukitusvivun tyveen. Sekä etu- että takajousitukseen menevät hydrauliletkut olivat poikki ja täysijoustopyörästä oli tullut täysin jäykkä. Mies totesi että hän ei ilman jousitusta aio Evolla ajaa, joten jouduin neuvomaan kartta kädessä reitin takaisin autolle.

Etu- ja takajousituksen lukitukset rikki.
Etu- ja takajousituksen lukitukset rikki.

Matka jatkui lämpötilan ollessa noin 25 astetta ja ilman ollessa todella hautovan kosteaa. Juomaa kului ja hiki virtasi. Sorsakolulle asti retki eteni lähes vakioksi muodostunutta nuottia noudattaen mutta sen jälkeen päätin vaihtelun vuoksi lähteä ajattamaan vakiopolkuja väärään suuntaan. Mukana oli kuitenkin monta moninkertaista Evon konkaria joten vaihtelu varmasti kelpaisi. Kakella oli maximum attack päällä joten keulilla sai olla varovainen. Lähes pystysuorissa pyöräntunkkausnousuissakin sai pelätä että Panzerwagen ajaa yli. Lenkkikutsuun laittamani väite että Kake yrittää ajaa joka paikasta piti täysin paikkansa. Miehen mielestä ei ollut mitään syytä säästellä tynkä-Evolla.
Jossain välissä jotain takavaihtajaremonttiakin polulla tehtiin. Paljon muistettavampi ”tekninen” oli kun Antzan läskistä katkesi satulatolppa kiristyspannan vierestä. Aikansa kun pyörän kanssa taisteltiin niin noin 10 sentin pätkä satulatolppaa jäi oksanhankaan roikkumaan ja matka jatkui läskipyörä aikaisempaa kevyempänä ja satula reilusti aikaisempaa matalammalla.

Kelkutteen tukkikämpän kaivolla täytettiin ruomareput
Kelkutteen tukkikämpän kaivolla täytettiin ruomareput

Kello kävi vääjäämättömästi eteenpäin joten retken vetäjänä päätin lähteä oikomaan teitä pitkin luvatulle kaivolle vaikka loistopolkuja olisi ollut vieressä tarjolla. Retkellä oli kuitenkin aikataulunsa ja siinä oli yritettävä pysyä. Kelkutteen savottakämpän kaivolla monella olikin jo kolmenkin litran juomapussi päässyt mystisesti tyhjenemään, joten juomahuolto tuli tarpeeseen. Kaivolla Marko täytti jopa kahvipannun valmiiksi, jonka jälkeen muutaman kilometrin matka nuotiopaikalle siirryttiin hiekkatietä pitkin.
Makkara ja kahvitauon jälkeen osa porukasta lähti Antin matkassa takaisin autolle metsäteitä pitkin. Antilla oli iltajuhlat tiedossa ja muillakin pois lähtevillä joko menoa tai päivän juurakko- kivikkokiintiö täynnä.

Marko on ladannut kahvipannun valmiiksi kaivolla.
Marko on ladannut kahvipannun valmiiksi kaivolla.

Loput 11 pyöräilijää lähtivät suunnistamaan kohti Hakovuorta. Kun sen laella oli hetki ihmetelty maisemia matka jatkui taas Panzerin edetessä vääjäämättämästi kärjen tuntumassa eteenpäin. Hetken päästä Panzerin eteneminen kuitenkin pysähtyi lähes pystysuoraan nousuun. Kake sanoi että haluaisi kokeilla nousua uudestaan. Ilmoitimme heti että ilman muuta voit kokeilla uudestaan. Osa porukasta tunkkasi pyöränsä mäen päälle katsomaan uutta yritystä toisten jäädessä alas katsomaan suoritusta. Krampin vahvajalkaisiin teknisesti taitaviin kuskeihin kuuluva Marko julisti mäen päällä että: ”Ei muuten nouse tuo mäki ajamalla. Tai jos nousee niin hänen seuraava pyöränsä on läski”. Hetken päästä matkaa jatkettiin keskustelleen siitä että Markokin se pääsee läskipyörän ostoon. Kramppilaisten lisäksi myös vierailevat läskikuskitkin pyörittelivät ihmeissään päätään todeten että kyllä se näköjään ihmepaikoista läski menee kun sitä vain osaa käskyttää.

Grillitauko.
Grillitauko.

Hakovuorta seuraavalla lyhyellä hiekkatiepätkällä aloin mainostamaan seuraavaan polkupätkää. Lupasin että luvassa on vihdoinkin kunnon kivikkopätkä. Jonkun vieraan mielestä tämä kuulosti hieman pelottavalta. He olivat kuulemma nähneet kiviä aikaisemmillakin poluilla. Polun laidalla oli kyltti ”Sorsakolu 1,9”. Sorsakolukyltit ovat jo vuosia olleet yleinen vitsailun aihe ainakin pyöräretkillämme. Evon länsiosissa on vähän joka risteyksessä kylttejä joissa lukee Sorsakolu. Samassa risteyksessä saattaa olla kyltti osoittamassa kolmeenkin eri suuntaan ja kaikissa lukee Sorsakolu. Vain kilometrilukema vaihtelee eri suuntiin. Kaikki polut tuntuvat vievän Sorsakolulle. Nyt vihdoinkin olimme oikeasti matkalla Sorsakolulle. Tällä vajaan kahden kilometrin matkalla vain oli roimasti enemmän kiviä ja juuria kuin Evon poluilla keskimäärin. Kun ajo sujuu tällä polulla, tunne on mahtava. Kun tekniikka tai fysiikka ei riitä luvassa, on luvassa loputtoman tuntuisesti pyörän työntämistä. Koko päivän Evon keikoillamme tämä on ollut Evon viimeinen kiusaus ennen helpompaa Aurinko-Ilves siirtymäpätkää Vääksyn suuntaan. Kun matkaa on näillä reissuilla tässä kohti ajettu yleensä jo noin 60 kilometriä ja takana on jo kaikki muut Taruksen ja Evon tekniset pätkät on eteneminen yleensä jo ollut vähän takkuista.

Niin tai näin Panzerin kuski keulilla oli edelleen sitä mieltä että ajamaan tänne on tultu. Kaken läski pysähtyi kuitenkin yhteen kivikkoon. Kun luvassa oli taas uusi yritys oli aika kaivaa esiin kamera. Tämä piti saada talteen. Pari sinnikästä yritystä olemattomalla vauhdilla. Lopulta kolmas yritys päätyi OTBhen, jolloin Kakekin totesi että jatketaan taluttaen matkaa. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Mondrakerin tankista on sukellettu ohjaustangon yli.
Sorsakolulla Pertti totesi että nyt on päivän maastokiintiö täynnä. Muulle ryhmälle lupailin tunnin ajoaikaa metsäpolkuja pitkin takaisin Evokeskukselle. Vähän matkan päässä sopivassa tienristeyksessä Portti ja kolme muuta lähtivät suunnistamaan hiekkatietä pitkin takaisin Evokeskukselle.

Jälkelle jäi vielä 7 pyöräilijää. Pientä huulenheittoa oli että vielä pitäisi yksi ei kramppilainen saada tiputettua matkasta. Antza ilmoitti tiukasti että vaikka jalat vähän kramppaavatkin niin hän ei aio enää luovuttaa. Mies oli saanut nuotiotauon aikana pidemmän satulatolpankin kun oli tehnyt vaihton toisen pyöräilijän kanssa. Korkeaan runkoon Antsan tynkä oli vain sentin pari matala. Viimeiset hienot polunpätkät ja loput 7 pyöräilijääkin pääsivät takaisin pitämään taukoa Evokeskuksella.

Pieni hengähdystauko tiellä ennen kuin taas syöksyttiin seuraavalle metsäpolulle.
Pieni hengähdystauko tiellä ennen kuin taas syöksyttiin seuraavalle metsäpolulle.

Matkaa täydelle Vasa-Evolle tuli 36 kilometriä. Liikkeessä oltiin mittarini mukaan vajaat 4 tuntia. Keskinopeuden liikkuessa ollessa 9,5 kilometriä tunnissa. Koko lenkki kesti makkaran paistoineen noin 6 ja puoli tuntia.
Ja tämän tauon paikalla olevat varmasti muistavat tulevinakin vuosina. Kun pidimme evästaukoa Evokeskuksen terassilla kuuntelimme ukkonen jyrisi hieman jossain kaukana. Ei kuitenkaan lähelläkään meitä. Sitten yllättäen aivan vierestä kuului valtaisa räjähdys. Hetken ihmettelimme ihmeissämme mitä se oli kunnes tajusimme että salama oli iskenyt yhtään varoittamatta aivan lähelle. Välähdyksen ja jyrähdyksen ero oli ollut aivan olematon. Kun lopulta lähtin autolla ajamaan kotia päin näin 150 metrin päässä Evokeskuksesta rannassa haavan joka oli haljennut juureen asti.

Ukkosen halkaisema haapa.
Ukkosen halkaisema haapa.

Evolla kramppi vierailee varmasti jatkossakin. Keskikesän kokopäivän Evon keikat ainakin ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Myös muunlaisia Evon retkiä ehdoteltiin. Yhden ehdotuksen mukaan haluttaisiin sikiö-Evo jos tämä oli retken vetäjän käsitys vasa-Evosta. Toinen ehdotus oli että Kake tarvitsisi hirvisonni-Evo retken kun vakiopoluilla ei juuri ajokelvottomia paikkoja tuntunut löytyvän. Niitä teknisempiäkin polkuja Evolta löytyy. Joka tapauksessa tietoa krampin lenkeistä salalenkkejä mukaan ottamatta löytyy krampin keskustelufoorumista.

Jussi Heikkilä