Tahko MTB 240km

20160701_234937

14:sta kerta putkeen Tahkolla, 4x60km, 8x120km, 1x180km ja nyt sen voi vahvistaa 1x240km. Aika monta kertaa on reitti tullut kierrettyä.

Edessä oli elämäni pisin fillarikisa. Tuttuja ja vähemmän tuttuja kävi toivottamassa onnea matkaan kun starttia odottelin Jussin ja Tasen kanssa Piazzan pihassa. Lähtö oli klo 00:00. Matkaan lähti 34 kuskia 240km matkalle sekä samaan aikaan 60km yöpyöräilijät, joita oli reilu 200. Piti siis ottaa rauhallisesti, että ei lähde ryntäilemään 60km tyyppien matkaan.

Jussi lähtee kovaa vauhtia. Tase pysyttelee sopivalla etäisyydellä, mutta vilkuilee taakseen ja huutaa ennen puusillalle tuloa, että anna tulla. Pyörittelin päätä, liian kovaa mennään kohti Nilsiää sekä pitkää Mummonmäen nousua.

Kinahmi 1 ja työntäminen alkaa, osa laittaa valot päälle. Ollaan Tasen kanssa peräkkäin, Jussi menee edempänä. Laitoin kypärävalon päälle kun oltiin Kinahmin laella ja päästiin ajamaan mukavaa polkua.

Kiroilua savolaisessa metsässä! Takarengas puhki Kinahmin polulla synkimmän metsän kohdalla. En tuntenut, että olisi mihinkään osunut. Tase ehti kysyä, tarvitsenko apua, en, mene vaan vastasin. Siinä sitten rengasremppa, uutta sisärengasta ja hyttysiä oli kaverina. En saanut edellisellä viikolla tubelesta pitämään, joten olin matkassa sisurilla. Edessä oli tubeless litkuilla. Pumppailin uudella pumpulla, jota en aikeisemmin ollut käyttänyt. Ilmaan ei tuntunut menevän millään. Ohi meni kaveri, joka kysyi tarvitsenko apua. Pyysin pumppua, kun saatiin renkaaseen ilmaa ja irroitin pumpun niin venttiili lähti irti ja rengas tyhjäksi. Apuun jääneellä kaverilla tuntui olevan jo kiire jatkamaan. No, samassa paikalle ilmestyi Hape, jolta sain pumpun. Hape oli 60km:n yöpyöräilyssä. Saatiin renkaaseen ilmaan pikaisesti. Rengas paikalleen ja kamat juomareppuun. Pyöräytin rengasta, ei pyöri, mitä? Suuntasin valoa renkaaseen. Ketjut solmussa! Työkalut esille uudestaan, rengas irti, ketjut kuntoon ja rengas paikoilleen. Ei kun menoksi. Harmitus oli kuitenkin suuri, kun tuntui, että aikaa meni tosi kauan. Jälkeen päin tarkasteltuna olin Eskolassa jäljessä n. 14min Jussia ja n. 10min Tasea eli n. 10min siinä rengashässäkässä meni.

Eskolan ja Kalkkiruukin huollot, syötävää ja juotavaa. Sitten vasta Tuulivaaran huollossa tajusin ottaa sisärenkaan järjestäjiltä matkaan. Tuulivaarasta Rahasmäkeen kivikkoa on tarjolla enemmän kun tarpeeksi. Ja sitten… rengas puhki taas! Onneksi oli jo valoisaa ja sisurin vaihto helpompaa. En ehtinyt vielä alkaa omalla pumpulla pumppaamaan kun paikalle tuli Taiposen Aleksi, jonka olin aikaisemmin ohittanut. Aleksi ajoi 60km:n yöpyöräilyssä. Lainasin Aleksin pumppua. Pumppailun aikana meni Peltsi ohi, jonka olin myös aikaisemmin ohittanut. Peltsi oli myös 240km matkalla.

Rahasmäen huollossa tajusin ottaa järjestäjiltä uuden sisurin ja lisäsin jalkapumpulla ilmaa vielä takarenkaaseen. Nyt mennään sitten kivikovalla renkaalla takana, ei kiva, mutta ei lyö ainakaan vanteelle helposti. Rahasmäen huollossa sovin Aleksin kanssa, että jos hän ehtii Piazzan huoltoon niin lainaa pumppua mulle loppumatkaksi.

El Grande nousun päällä kun näin hiihtohissin, mietin, että vielä kolme kertaa tämä sama näkymä jos kaikki menee tästä eteenpäin ilman ongelmia. Ehdin ihastella upeaa auringon nousua Tahkovuoren päällä.

Piazzan huollossa tankkasin itseäni. Täydensin geeli varastoa ja lisäsin juomareppuun vettä eli pikku hiljaa Dexal-urheilujuoma laimenee juomarepussa. Olin päättänyt, että pidän repussa vain n. 1,5 litraa nestettä, jotta lisäpainoa ei olisi liikaa. Otin toisen sisurin huoltolaatikostani mukaan. Olin tekemässä lähtöä kun Aleksi saapuu Piazzan pihaan ja sain pumpun mukaan. Mieli rauhoittui vähän, mutta ehdinkö aikarajoissa, hajoaako rengas taas kivikossa…

2. kierros alkaa. Huusin Peltsille, että nyt mennään ja niin sitä matkaa taitettiin tv:stä tutun, mukavan miehen Mikko ”Peltsi” Peltolan kanssa. Ketään ei nähty Piazzan ja Eskolan huollon välisellä osuudella (21km).

Matka jatkuu kohti Kalkkiruukin huoltoa. Kinahmi 2 (=taivaan portaat) ja sitten Kalkkiruukin lasku, joka oli muuttunut. Nyt käännyttiin aikaisemmin vasemmalle ja laskuun. Ihan mukava uudistus. Kalkkiruukin huollossa ei saatu Peltsin kanssa mustikkakeittoa vaikka pyydettiin. Sitä oli mahdollista saada vasta seuraavalla kierroksella. No, juotiin sitä katseella.

Matkaa jatkettiin kohti Tuulivaaraa. Tuulivaaran nousun alla Peltsi sitten jäin tyhjentämään kroppaansa. Hänellä oli ongelmia nesteen imeytymisen kanssa sekä oksettava olo. Tuulivaran huollosta kun lähdin niin huuhtelin vielä Peltsille tsemppiä. Tästä eteenpäin ajelin yksin Rahasmäen ja Piazzan huoltoon. Myöhemmin kuulin, että Peltsi keskeytti kolmannen kierroksen jälkeen.

Ennen Piazzan huoltoa El Granden nousussa ajattelin, että miten tässä jaksaa kun vasta puolet (120km) on kohta takana. Uskoin kuitenkin siihen, että piristyn kun Piazzan pihassa odottaa oman huolto ja tarjolla on pastaa ja energiajuomaa. Tämä auttoi edellisenäkin vuonna tässä vaiheessa. Vauhdikas lasku Tahkon päältä alas. Oli jotenkin hieno tulla ihmisten ilmoille maastosta kun porukka valmistautui klo 9 ja sen jälkeisiin lähtöihin mm. Tahkolahden p-paikalla. Innostuin ajamaan isoa kovaa Piazzalle tulevaa hiekkatietä.

No, ekana huollossa avautuminen yön ongelmista kirjoilun ym. merkeissä paikalla olleille, joka oli ihan turhaa. Pastaa suuhun ja ajatukset kolmannelle kierrokselle. Samalla kun söin ja tarkistin geeli/energiapatukka tilanteen, Jarno Aalto huolsi fillaria ketjujen rasvauksen osalta. Huomasin, että 240 matkalaisia oli myös huollossa samaan aikaan, ehkä en olekaan enää ihan viimeinen. Näytti myös siltä, että osa ehkä keskeyttää. Pääsin lähtemään kolmannelle kierrokselle n. 20 min ennen kun klo 9 ns. kuumaryhmä starttaa. Se oli hyvä asia ja piristi mieltä kummasti. Jussin ja Tasen etenemisestä minulla ei ollut mitään tietoa, eikä oma huoltokaan siitä kertonut, mutta edessäpäin pojat oli menossa. Aikaa 120km matkaan oli mennyt 8:42h.

3 kierros alkaa. Pääsin Piazzan pihasta pois, niin matkaani lyöttäytyi fat bikella ajava herra, jolla oli startti klo 10. Siinä mentiin sitten samaa matkaa jutellen puusillalle asti (n. 5km), jossa tämä herra toivotti hyvää loppumatkaa. Auttoi kyllä kovasti siinä kohtaa. Tästä eteenpäin ajatukset harhaili kovasti siinä milloin takaa tulee ns. kuumaryhmä. Yleisöä oli kerääntynyt reitin varrelle odottamaan kuumaryhmää ja sitä isoa massaa, jotka klo 9-10 välillä lähtivät eli n. 2200 pyöräilijää. Sitä ennen saivat ihastella minun menoa ja mukavaa se oli ajella kun kannustusta tuli. Ihan hyvä idea aikoinaan järjestäjiltä laittaa eri matkoille, erivärinen numerolappu, jossa nimi, matka ja lähtöaika. Lisäksi 240 matkalaisilla oli satulan alla 240 kyltti. Tuskin sitä muuten olisi saanut niin paljon kannustusta muilta pyöräilijöiltä.

Kurvasin Nilsiän huoltoon ja ajattelin jos ne menisi tässä ohi. Eipä kuulunut, joten ei muuta kun Mummonmäkeä kohti. Ehdin melkein Mummonmäen päälle kun kärki meni ohi. Heti kärjen tuntumassa mm. LaPy:n Eemil ”markonpoika” Uitto. Tästä eteenpäin piti sitten olla tarkkana, koska porukkaa meni ohi. Säpinää oli maastossa. Kinahmin polulla piti sitten mennä isoa kovaa jos halusi letkassa ajaa. Toki välillä annoin tilaa jos en pysynyt edellä menevän vauhdissa. Mulla oli kuitenkin vielä matkaa maaliin n. 90km ja takana n. 150km. Turha lähteä ryntäilemään likaa ajokoirien kanssa, eihän niillä ollut maaliin matkaa kun n. 40km.

Eräs kramppilainen, joka oli pukeutunut harhauttavasti LaPy:n vaatteisiin oli mennyt Kinahmin polulla ohi, sanomatta sanaakaan minulle. Ajoiko kenties silmät kiinni? Eikö kehdannut tuntea minua? No, mutta nyt minä olin menossa hänestä ohi, koska hän korjaili ketjua pusikossa, samalla kun kiroili. Herrasmiehenä tietenkin kysyin tarviiko apua ja tarrasin hänen fillarista jo kiinni. Ketjut oli jo samassa paikoillaan ja tämä Vääksyn hirvi, armoitettu maastopyöräilijä ilman lippaa ampui horisonttiin niin, että pölähti. Maalissa sijalla 49, ajalla 3:04 ja kyseessä Mika Koivisto.

Eskolan huollossa oli härdelli päällä, tilanteita ja kiirettä, mutta ei minulla. Perustoimet huollossa juomarepun tarkistus, suolakurkkua, leipää, vettä ja jutustelua jos juttu seuraa löytyi. Matkaan ja Kinahmintiellä peesi.

Mitä ihmettä? Juuri ennen Kinahmi 2:sen nousua Jussi ja Tase seisoskelee polun vieressä. Mitä te siellä teette kysyin. Odotellaan sua kuului vastaus. Niin siinä sitten oli MC Krampin Cannondale team 240 kasassa kun alettiin Kinahmi 2:lle fillaria kantamaan. Tasella taisi olla vaikea hetki kun jäin nousussa, mutta Jussin kanssa jatkettiin matkaa Kalkkiruukin huoltoon. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole missä vaiheessa Jussi sitten tipahti, mutta Tuulivaaran huollossa ei enää yhdessä oltu.

20160702_131105

Rahasmäki, El Grande nousu ja Piazzan huolto. Kolme kierrosta (180km) aikaan 13:15h eli melkein tunti nopeammin kun edellisenä vuonna ja tunti ennen kun reitti suljetaan neljännelle kierrokselle. Nyt tuntui hyvältä! Oli hieno fiilis lähteä viimeiselle kierrokselle. Jaloista oli paras puhti pois, mutta krampin tapaisia kipuja ei ollut. Oma huolto oli taas hankkinut pastaa. Luotin taas siihen, että pasta piristää niin kun edelliselläkin kierroksella. Alkoi pikku hiljaa huoltopaikkojen leivät, suolakurkut ym. tökkimään.

4. kierros alkaa. Kiinnitin heti huomiota Pizzalta lähdettäessä, että 120km polkijoita oli ensimmäisessä ylämäessä, mutta pakenivat, joten jäin yksin ajelemaan. Uuden golf-kentän kohdalla näkyi tutun näköinen MC Krampin ajopaita. Liikosen Antti oli cyclocrossarin kanssa odottelemassa mua. Olin kuulemma ollut etuajassa Piazzalla, joten Antti oli lähtenyt reitiltä etsimään mua. Mukavaahan se oli kun sain ajella Nilsiän huoltoon Antin kanssa ja jutella. Matka eteni mukavasti. Nilsiän huollossa kaarsin Cannondalen vessan suuntaan. Antti jäi vartioimaan fillaria ja pitämään huolta, että en istuskele liian pitkään posliinilla. Huollosta pikkuisen purtavaa suuhun ja muutama sana 120km:n pyöräilijöiden kanssa ja viimeistä kertaa Mummonmäkeä kohti. Antti jatkoi 45km reitille. Minä kihnuttamaan Mummonmäkeä ja ajamalla se meni viimeisenkin kerran ja miksi ei menisi. Kinahmin polut pääsi ajamaan omaan vauhtia. Takarenkaan kovuus häiritsi, mutta eipä osunut vanteelle.

Taas Eskolan huollossa ja takana 201km. Pikkuisen tankkausta ja paikalle pölähtää Micke Richnau (poikani kummisetä). Ei huomannut mua. Pyysi letkulla vettä päähän, että virkistyy. Huutelin, että tehkää samalla alapään pesukin. Mickestä sain Kinahmintielle seuraa. Kinahmi 2:sen nousussa Micke sitten katosi, koska minulla oli sen verran tuskaa saada fillari kannettua mäen päälle. Hiki virtasi, mutta tämä oli viimeinen kerta ja mietin, että jokainen askel vie kohti maalia ja nousun jälkeen jokainen polkaisu vie kohti maalia. Jokainen kerta kun sormet käy jarrulla niin vauhti hidastuu, piti ajaa rohkeasti, antaa fillarin rullata, mutta kuitenkin järkipäässä alamäkiä.

IMG_1657
kuva Harri Puumalainen

Kalkkiruukin huolto ja sitten kohti Tuulivaaran huoltoa. 120km ajajista sai seuraa vaikka enimmäkseen ne meni ohi, mutta kyllä sitä itsekin sain jonkun päänahan ohituksista. Tuulivaaran jälkeinen osuus ei ole koskaan ollut mun suosiossa. Kiveä on niin julmetusti, että tarkkana saa olla koko ajan. Tosin Tuulivaaralta Rahasmäen huoltoon matka taittuu aika nopeasti. Rahasmäen huollossa vohveleita mansikkahillolla meni useita, muuta en ottanutkaan. Tarkistin juomarepun ja päätin, että enää en täytetä, jotta on kevyempi nousta El Grandea.

Vielä yksi kivikkoinen polku ennen vauhdikasta tieosuutta ja El Grande ylös ajamalla sekä taluttamalla. Siinä vaiheessa kun hiihtohissin yläasema näkyi HUUSIN (perinne). Nousua riittää vielä senkin jälkeen ennen kun Takovuoren päältä pääsee kurvailemaan laskettelurinteitä alas. Antti oli katsomassa miten viimeisen kerran tulen alas. Ajoin kovaa rantatietä Tahkolahden pohjukasta kohti Piazzaa, takatuuli antoi lisäapua.

KHJK8412

Huikea fiilis Piazzan pihaan tultaessa! Kuulin kuulutuksesta, että nimeni, seurani ja matkani sanottiin. Kuulin ja näin kun tutut huutaa ja tuntemattomatta taputtaa kun ajoin viimeisiä kymmeniä metrejä aitojen välissä kohti maaliviivaa. Huusin, riehuin Cannondalen selässä ja maaliviivan yli kädet ylhäällä. Voittaja fiilis! 240km, 18:08:39h on siinä ajamista. Kurvasin perheen ja tuttujen luokse. Uusi Tahko MTB Buffi käteen ja se oli sitten siinä!

Olen tyytyväinen vauhdin jakoon ja siihen, että kaikki syöminen ja juominen meni oikein. Ensimmäisen kierroksen ongelmat unohtui pikku hiljaa ja homma eteni tasaisella vauhdilla. Kierrosajat olivat (noin) 4:20h, 4:22h, 4:33h ja 4:53h, kaikki 33min sisällä.

Iso käsi myös Jussille (19:49h) ja Taselle (19:53h), että jaksoivat maaliin. Kaikki 240 matkan maaliin ajaneet on voittajia.

Kiitos Pehu (valot ja fillarin fiksaus ennen Tahkolle lähtöä), Hape, Antti, Jarno Aalto ja Aleksi Taiponen sekä kaikki, jotka jollain tavalla auttoivat sekä kannusti kisan aikana. Suurin kiitos totta kai omalle perheelle Teikku, Eemeli ja Minttu. Itseään pitää ulkoiluttaa jos tommoisen matkan haluaa päästä maaliin, kyseessä kun ei ole ihan mikään läpihuuto juttu.

Jari Marttila