Syksyn paras porukkalenkki ever!!

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun suuntasin kohti starttipaikkaa. Aamulla ulkolämpömittarin lukemia tarkastellessani mietin jopa lyhyitä ajokamppeita, olihan intiaanikesän jälkeinen syksy ollut tavattoman lämmin ja vähäsateinen. Kiirehdin lähtöäni, jotta ehtisin tapojeni mukaisesti ensimmäisenä lähtöpaikalle. Toisaalta, mikäs kiire tässä olisikaan ollut, olinhan toki jo edellisenä iltana pakannut tarvittavat varusteet reppuun sekä annostellut nesteytyssuunnitelman mukaiset konsentraatit juomapulloihin. Aikainen aamuherätys ja perheen kanssa nautittu monipuolinen aamupalahetki ovat myös onnistuneen pyöräilypäivän peruspilareita.

Ketju surisi vaimeasti siirtyessään isommalle takarattaalle. Edellisen lenkin jälkeen huolellisesti puhdistettu ja voideltu voimansiirto totteli kuuliaisesti vaihtajavivun liikkeitä, kun lähdin nousemaan kohtaamispaikalle johtavaa mäkeä. Puolen kilometrin nousu tuskin nosti sykettä, ja tiesin tästä tulevan loistavan pyöräilypäivän.

Perillä odottelin tovin aina myöhässä olevaa Jussia, joka kehnossa varustuksessa ja huoltamattomalla pyörällä saapui puuskuttaen paikalle. Läksimme liikkeelle ja varoin väsyttämästä lenkkikaveriani, jolla ei oikein ole kokemusta tällaisista pitemmistä lenkeistä.

Leppeän lämmin myötätuuli siivitti matkaamme Kramppilaisten keskuudessa erittäin suositulle kohtaamispaikalle, Urheilukeskuksen parkkialueelle. Se on kätevä lähtöpaikka, koska vieressä oleva messuhalli lukuisine viikonlopputapahtumineen varmistaa myös autolla paikalle saapuville lenkkiläisille kitkattoman ja miellyttävän pysäköimisen.

Matka Vääksystä Lahteen toimi kevyenä lämmittelynä ja Urheilukeskukseen saavuttuamme jäimme odottelemaan muita lenkille osallistujia, jotka enemmän tai vähemmän krapulaisina mutkittelivat epämääräisillä maastopyörän näköisillä kulkineillaan paikalle. Koska olin johtaja, määrätietoisesti kertasin lenkin suunnan ja keskinopeustavoitteen. Tankkaussuunnitelman mukaisen kofeiini- ja hiillihydraattitäydennyspaikankin saimme sovittua nopeasti. Kertasimme päivän harjoitusohjelman mukaiset kehittämiskohteet ja lähdimme siirtymään eteenpäin. Epäilin kovasti säälittävän näköisen lenkkiseuramme (Kake, Jussi, Mika) selviytymistä päivän haasteista, mutta pohjalainen positiivinen elämänasenne auttoi tähänkin ja pääsimme matkaan.

Jo ensimmäisellä polkupätkällä huomasin kuntoni olevan tänään todella kova. Polun ja renkaiden kitka oli ns. täydellinen. Ajoalusta houkutteli aina vain kovempiin suorituksiin ja kohta huomasin ajelevani yksin muiden jäätyä kauas taakseni nieleskelemään renkaideni rutikuivasta polunpinnasta nostattamaa pölypilveä. Haasteellisetkin ajotilanteet ja kiven kierrot selvitin helposti pumppaamalla ja sopivasti keulaa keventämällä. Kesän onnistuneen treenikauden jälkeen voimaa löytyi reidestä ja välillä epäilin jo voimasiirron kestävyyttä.

Lopulta sykevälivaihtelua, tehoa sekä laktaattitasoa mittaavat anturit osoittivat soveliaan hetken kahvitauolle. Kurvasimme komeasti Neste Taukotuuleen ja urheilullinen olemuksemme sekä huippuluokan pyöräilyasumme saivat tietysti osakseen ansaitsemansa huomionosoitukset.  Erityisesti liikenneaseman sisätilojen puhtaanapidosta vastaavat henkilökunnan jäsenet olivat ymmärrettävästi haltioissaan kahvipaikkavalinnastamme. Tarjosin tietysti kaikille lenkkikavereille virvoikkeet, kuten tapanani on perinteisesti ollut. Iskin myös pöytäseurassa sellaista tarinaa ja legendaa, ettei naurusta meinannut tulla loppua.

Lopulta perheenisän ja taloudenhoidon velvollisuudet nousivat pintaan. Suuntasimme Jussin kanssa ripeästi kohti kotia, sillä kotiaskareiden, kuten esimerkiksi lauantaisiivouksen sälyttäminen muun perheen kontolle olisi suorastaan vastuutonta. Perheenisänä ja aviomiehenä olen kuitenkin se perheen asioista huolehtiva, jonka päätöksiä ja mielipiteitä kunnioitetaan.

Näin saatiin tämäkin lenkki päätökseen. Paitsi että harjoitus oli huolellisesti valmisteltu treenisuunnitelman mukaisesti, jäi päällimmäiseksi tunteeksi silkka urheilun riemu ja ilo maamme erinomaisista ilmastollisista olosuhteista. Tuoreilla jaloilla lenkin jälkeen jäin suunnittelemaan jo seuraavaa harjoitusta, joka mitä todennäköisimmin tulee suuntautumaan Valkealan vasta tälle vuodelle avattuun hiihtoputkeen; onhan hiihto kuitenkin parasta – heti seksin jälkeen 😉

Tämän kirjoitti Krampin ykköskuski Mika (patologinen valehtelija)