Sauna ja Järvi

Suomalaiseen kesään kuuluu sauna ja järvi. Niinpä meidänkin pesueemme suuntasi lomamatkansa järvelle. Järveksi valikoitui Pohjoisessa Italiassa vuorten kainalossa köllöttelevä Garda. Perhelomalla kun oltiin, ei pyöräily kuulunut varsinaisesti toimintasuunnitelmaan. Colnago CX-1 kuitenkin tuli tilattua hotellille paikalllista liikkumista helpottamaan. Kaikkihan tietävät, että kävely on ihmiselle luonnoton tapa liikkua paikasta toiseen. Kun perhepiiristä ei halukkaita pilotteja italiaista hiilikuitua liikuttamaan löytynyt, päätin minä sitten tarttua toimeen ja ulkoilutin Erneston luomusta muutamana päivänä.

2015-07-03 15.28.21
Maassa maan tavalla, ajopelinä Italian lahja pyöräilevälle maailmalle. Tarkkasilmäinen huomaa kuitenkin pienen virheen muuten sielukkaassa kokonaisuudessa…

Maanmuodot tuolla osalla palloa ovat jonkin verran erilaiset, kuin mihin Pohjanmaan lakeuksien kasvatti on tottunut. Noin paritonnisia vuoria on siunaantunut järven ympäristöön useampia. Vuorelle kiipeämistä on helpotettu levittämällä asfaltti neulansilmämutkien avulla serpentiiniksi. Näitä on pyörällä sitten mukava kihnuuttaa joko ylös tai alas. Niinpä minäkin katsoin kartasta jo kotona mahdollisimman paljon tippaleipää muistuttavia teitä ja naputtelin niistä yhtenäisiä lenkkejä. Nämä sitten siirsin Garminin muistikortille odottamaan.

Jonkinmoisen koko Eurooppa lämmittävän helleaallon vaikutukset olivat havaittavissa kun läksin ulkoiluttamaan Colnagoa tippaleipärinteille. Garmin esitti  lähes neljääkymmentä lämpöastetta eikä minkäänlaista tuulenvirettäkään ollut havaittavissa. Vettä varasin mukaan muutaman litran, mutta aika taajaan sai pullojen sisältöä käydä päivittämässä.  Majapaikkamme sijaitsi länsirannalla, joten järven ympäristön kaikista kiperimmille reiteille ei tullut etsiydyttyä. Tasamaiden kasvatille riitti lännessäkin reittejä, joissa eturengas oli reilun puolentoista kymmenen kilometrin matkalla takarengasta ylempänä. Ihmeellistä oli, että vaikka kävely ja aurinkotuolissa makailu tuntui paahteen vuoksi epämiellyttävältä, ei serpentiinien nousu tuottanut sen suurempia tuskan tuntemuksia. Toki hiki virtasi, mutta se jotenkin kuului asiaan. Pyöräilyturisteja tuntui alueella olevan runsaasti ja monentasoista kuskia tuli ylämäessä selkä edellä vastaan. Jotta ei menisi itsekehun puolelle, tunnustettakoon, että myös ohittajia riitti.  Alamäessä olin kuin ryömintäkaistalla hillitessäni Colnagon kiitoa kramppaavin sormin. Huonomman käden sormet olivat kuin tulessa lasketellassani serpentiinistä toiseen. Kyllä kunnioitus Pro-ukkeleita kohtaan nousi.

Gardan alue on makeaa pyöräilyseutua sikäli kuin parin päivän lyhyellä raapaisulla pystyn hahmottamaan tarjontaa. Suurimmat vuoret jäivät vielä valloittamatta, mutta vakaa aikomukseni on käydä niitäkin joskus testaamassa. Ehkäpä levyjarrullisella pyörällä varustettuna. Heinäkuu ei luultavasti ole paras ajankohta paahteen takia ainkaan Suomen kesäkuun räntäsateiden jälkeen, mutta toisaalta, kyllä Italian helleaurinko korvaa kehnon saunan. Joten varsin suomalainen lomareissuhan tuosta sitten lopulta muodostui.

Mika

ps. Pyörän toimitti Mata Bike. Valittamista ei pyörässä tai palvelussa ollut. Liikkeeseen kannattaa soittaa jos alueelta pyörää tarvitsee, sähköpostiin vastaaminen oli aika hidasta.