Rtech MTB marathon, Valkeakoski

En ole koskaan ollut mutapainin ystävä ja mieluummin en kiipeä pyörän selkään ollenkaan, jos rapakelejä on tiedossa. Tai ainakin valitsen reittini siten, että ravan roiskuminen minimoituu. Tänään kuitenkin sain nauttia rapa-kura-mutanaamiosta ja jopa maksoin siitä,  ja vieläpä oli hauskaakin. Nimittäin sain kummallisen ajatuksen aamulla herätessäni osallistumisesta Rtech maraan Valkeakoskella. Kun ykköstykistä oli taas etukumi tyhjentynyt, ja tapani mukaan kisaan ja starttiviivalle lähteminen oli sekuntipeliä, päätin ottaa alle läskipyörän jossa oli vielä talvi-ilmat renkaissa. Kesäkelissä ei ole tullut ihan hirveästi läskillä ajeltua, joten rengaspaineiden säätö aiheutti melkoista päänvaivaa. Lopulta arvelin marareitin olevan pääosin metsäautotietä, joten laitoin liki maantiepaineet alle. Starttiviivallakaan en vielä tiennyt, että tulevaisuus tulisi osittamaan valintani vääräksi. Nimittäin aika kivikkoinenhan reitti sitten loppujen lopuksi oli, ja meininki oli kuin flipperin kuulalla kun kimpoilin kiveltä toiselle. En arvannut kuitenkaan alkaa säätämään kesken kisan, ilman lisääminen kun ottaa minipumpulla varovasti arvioiden miljardi pumppausliikettä.

Rtech MTB Marathon 2015-99
Rata oli vauhdikas, ja välillä ajettiin läskilläkin isosti

Kaksi ekaa kierrosta sujui hyvin, paitsi että iso, karkea rengas heitti sateen uittamalta radalta rapaa naamalle aivan käsittämättömiä määriä, kuin lapiolla olisi mätetty. Kuraa lensi myös suuhun muutaman kotikärryllisen verran, kun hapenkulkua tehostaakseni jouduin haukkomaan henkeä suu auki. Kolmannen kierroksen alussa iski vatsakrampit ja huono olo, ehkä syödyn liejun määrällä oli jotain osuutta asiaan.. Myös kisakassista löytyneen urheilujuoman konsentraatio oli lievästi sanottuna väkevä, kuin Limoncelloa olisi kurkkuunsa kaatanut.

Jouduin jättämään 60km lenkin viimeistä kymppiä vaille kesken, aikaa tuohon vajaaseen viiteenkymppiin kului reilut kaksi ja puoli tuntia. Eli ihan kohtuullisessa vauhdissa oltiin. Jos olisin ajanut neljänkymmenen kilsan sarjassa, olis sijoitus ollut viiden kärjessä. Mutta turha spekuloida, ei auta itku markkinolla. Kisasta jäi kuitenkin mukava fiilis; järjestelyt toimivat, fillari kulki (silloin kun kulki), ja reitti oli hyvä. Ehkä ensi kesänä uudestaan, mutta alle täytyy ottaa hieman nopeampi kulkupeli lyllerön sijaan, vaikka yllättävän mukavaa vauhtia pystyi läskilläkin pitämään.

Mika