Omalla lomalla

panoraama_Teijo
Prologi

Vuosittaisen äijäloman ajankohta lipsahti taas kesän ehtoopuolelle, kiitos loistavien kesäkelien. Vaikka lähisuvusta tarjottiin käyttööni uudenkarheaa asuntoautoa, halusin tehdä reissun vanhalla kunnon tölkillä, eli hallussani olevalla kokoelmalla saksalaista ruosteista peltiä, kolhuista lasia ja aavistuksen savuttavaa 90-luvun dieselmoottoritekniikkaa. Raumalla vietettyjen opiskeluvuosien ansiosta olen tykästynyt länsirannikon maanmuotoihin ja entisen merenpohjan runsaana esiintyviin kallioihin. Niinpä päätin suunnata keulan taas kohti lounaista Suomea.

Nukkuminen hoidettiin pakettiauton peräkomuutissa, jonka olin Innomarcomaisesti sisustanut valikoimalla erivärisiä telttapatjoja. Makuupussi on avain laadukkaisiin yöuniin, ja tälläkin kerralla pussissa pötköttely muodostui yölliseksi rutiiniksi. Ruokailun ja kahvittelun tarpeet täyttäviä  huoltoasemia ja kahviloita on Etelä-Suomessa riittävästi, joten retkikeittimet sun muut alkeellisuudet jätin kotiin. Toki jotain banskuja ja muita välipaloja haalin kaupasta aina tarpeen mukaan. Osa reiteistä oli ladattu Garminiin valmiiksi, joten karttoja en mukanani aikonut kantaa.

Kännykkä hoiti navigoinnin tien päällä. Kun Salossa pyörähdin huoltoaseman vessassa, hoiti taskuun unohtunut navigaattori läsnäolijoitten hämmästykseksi myös navigoinnin mukavuuslaitokseen. ”Kääny oikealle” -komensi naisääni kun astuin ovesta toilettiin. Ja totta, oikeallahan pönttörivistö olikin. Vessakopperon oven lukittuani sama naisääni kailotti taskusta ”olet perillä”. Sitten pitikin jo sammuttaa päälle unohtunut navigointi, luultavasti sieltä olisi tullut hyvät ohjeet myös vessamanöövereitten hoitamiseen.

Poronpolku ja Iso-Melkutin

Ensimmäinen kohteeni oli Poronpolku Lopella. Reitti alkoi muutaman kilsan asfalttisiirtymällä, mutta sitten päästiinkin itse asiaan. Evon kivikoihin ja Liipolan mangroveen ehdollistuneelle kammenpyörittäjälle Poronpolku näyttäytyi nopeana ja mukavana neulaspolkuna, jota rytmittivät tiukat nousut, hienot maisemat, vauhdikkaat laskut ja harvalukuiset teknisemmät kivikkopätkät. Oli jotenkin miellyttävää kun maisemat vaihtuivat, ainakin jos verrataan Evon kivikkorytyyttämisen. Polkua piisasi ja muutamien hiekkatiepätkien maustamana kokonaisuus oli todella nautittavaa maastopyöräilyä. Tuhannen sanan sijaan laitan muutamia kuvia asiaa selvittämään.

DSC_0503
Mahtavaaa, sileää nopeata neulaspolkua riittää.
DSC_0504
Pilkuttimen (on siis järvi) sisääntuloväylä on laadittu pitkospuista
DSC_0501
Metsähallitus oli järjestänyt ajokoirille juoma-astian. Tähän neljä ajokoiraa mahtuu kerralla ryystämään, lasiseinät estävät tappelun ja toisten päälle kuolaamisen.
_20150801_231518
Välillä leveämpääkin uraa
DSC_0511
Harjupolku jatkuu. Garmin opastaa väsymättä.
DSC_0513
Perkeleenmoinen kivikasa aka pirunkirkko. Tuosta ei Kakekaan aja yli edes Panssarivaunulla.

Pornopolun jälkeen kävin kiertämässä vielä Iso-Melkuttimen ja jonkun toisen lätäkön, jonka nimeä nyt en muista. Melkuttimen polut olivat helppoa neulashighwayta, johon olisin ehkä kaivannut muutamia lisähaasteita. Jos joskus haluaisin viedä vaimon tai tyttäret maastopyöräilemään, olisi tuossa verraton kohde; maisemat ovat hienoja ja matka joutuu, kun joka kiveen ja kantoon ei tarvitse pysähtyä.

Iso-Melkuttimen kiertävä polku on nopeaa neulasbaanaa. Oikeastaan aika terapeuttinen reitti.
Iso-Melkuttimen kiertävä polku on nopeaa neulasbaanaa. Oikeastaan aika terapeuttinen reitti.
Teijon kansallispuisto

Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus, Poronpolullahan olin jo joskus muinoin vieraillut aikaisemminkin. Teijossa pitkospuita riittää. Varovasti arvioiden lankkua on aseteltu pehmeiden ja haastavien paikkojen ylitse lähes viiden kilometrim matkalta. Maasto olikin sitten sitä parasta mahdollista; silokalliota, droppeja, teknisiä spotteja, neulaspolkua, teräviä nousuja ja haastavia laskuja. Teijo menee reittiluokituksessani selvälle ykkössijalle, eikä tämä tekemäni reissu tule olemaan viimeinen alueelle tekemäni. Myös loistavan perheretkeilykohteen Teijosta tekevät lyhyet etäisyydet, upeat maisemat, suhteellisen pienet korkeuserot ja selkeä reittien merkintä. Paikka on hienosti hoidettu, eikä matka katkennut kertaakaan hoitamattomaan polkuosuuteen.

DSC_0520
Suorastaan mahtavaa teknistä jumppaa, ei kuitenkaan liian vaikeaa tai kantamista vaativaa
DSC_0521
Alue ja sen rakennelmat on huolellisesti ja hyvällä maulla toteutettu
DSC_0522
Rantapolkua
DSC_0523
Muutama kivikkopätkäkin mukaan mahtui. Evon kävijälle aika vaatimatonta tosin.
DSC_0526
Parhaimillaan pitkoksen päältä on metrin pudotus alla olevaan jorpakkoon. Ja tätä laatua alueella riittää. Onneksi pitkokset ovat kuin maastopyöräilijää varten tehdyt.
DSC_0527
Kallioreitit ovat kuin vuoristorataa
DSC_0539
Poltettua metsää
DSC_0540
Herkullisia nousuja ja laskuja – kieli sai olla keksellä suuta
Green Race -reitti Taivassalossa

Elokuun lopussa ajetaan Taivassalossa Green Race XCM. Marathonreitiksi reitti on todella tekninen ja rankka, sillä hyvällä tavalla. Reitti ei ole suinkaan mikään sattumalta paikalla ollut luonnonpolku, vaan joka metri on rakennettu lapiolla, haravalla, sahalla ja hyvällä silmällä. Täällä Kramppilaisen on hyvä olla ja ajaa. metsäpätkät ovat yhteispituudeltaan n. 7km, mutta aikaa saa kulumaan mukavasti tässä mäettömässä Bikeparkissa.

DSC_0563
Reitti on tehty hyvin, ja jopa ajolinjat on merkitty
DSC_0551
Pahimpiin spotteihin on laitettu varoituskyltit
DSC_0559
Sillat ovat oikeaoppisesti rakennettu
DSC_0566
Luonnon vuoristorataa…
DSC_0568
Kallistettuun mutkaan voi vetää miljoonaa
DSC_0571
Kivikkoaspekti on myös huomioitu
DSC_0572
”Pollin Piha” tarjoaa tunnelmalliset puitteet virkistäytymiseen. Tarkoitan tuota kivinavettaa.
Kalliobaana, Mynämäki

Suomen Kabulin oma poika J.J. on jo useana vuonna johtanut ”Kalliobaana-ajelu” -nimistä porukkalenkkiä. Reitille zeizei on kerännyt niitä parhaita kalliopätkiä. Itse kun tykkään kallioajelusta kuin hullu polkasta, oli Taivassalon naapurissa sijaitseva Kalliobaanareitti luonnollisesti seuraava retkikohde. Aiemmin Juhan mukana ajetun Garminjäljen perusteella ajelin mukaelman reitistä, ja voi että oli gutaa. Suosittelen kaikille osallistumista varsinaiseen retkeen, kalliot kun eivät piittaa vesisateista vaan pysyvät aina nopeana ja teknisenä ajoalustana.

Valitettavasti innostuin niin tykittelemään kalliolla, etten malttanut pysähtyä juuri kuvaustauoille. Tuota alla olevan kuvan mukaista reittiä löytyy useaksi tunniksi.

DSC_0577
Kalliobaana on nimensä veroinen. Teknisiä spottejakin löytyy joten hereillä on oltava jatkuvasti
Kurjenrahkan kansallispuisto, Vajosuon vaellus + Savojärven kierto

Kotiinlähtöpäivänäkään en malttanut pysyä pois pyörän selästä. Kurjenrahkalla olen käynyt  turkulaisen ”Kuusenoksan vastaisku kasvoihin” -vaimikösenyoli porukan kanssa ajelemassa vuosia sitten. Garmin toimi tällä kertaa oppaana kun suunnistin Vajosuon lenkille. Alkumatkasta pitkokset olivat aika kurjassa kunnossa, mutta asia korjaantui Vajosuon kohdalla. Reitin alkuosa on käytännössä pitkostettua suota ja sieltä vähän väliä nousevia ”saaria”. Ajoalusta ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta kuitenkin ajettavissa ja vieläpä aika haastavan hauskaa jumppaa. Kokovartalopyöräilyä, sanoisi H. Saarinen.

Vajosuon lenkin jälkeen kiepsutin vielä Savojärven ympäri. Koko järven ympärys oli pitkostettu, ja nopeudet tietysti sen mukaisia. Reitillä (kuten muillakin vaellusreiteillä) täytyykin huolehtia suhdetoiminnasta muiden polunkäyttäjien välillä, sitä kun on edustamassa koko maastopyöräilijöiden joukkoa.

DSC_0580
Sitä pitkospuuta riittää. ja riittää. ja riittää.
DSC_0582
Kaveri halusi myös kurkata näkötornista ympäröivää suomaisemaa. Heh, vitsi.
DSC_0585
Uudet pitkokset tarjosivat vauhtia, ja -ei niin vaarallisia- tilanteita
DSC_0593
Hieno spotti, joka ei tietenkään valokuvassa näytä yhtään miltään.
DSC_0595
Kallio on kuin kiveä, mutta kivempää
DSC_0598
Myös teknisiä juurakoita löytyi vähän. Laatu korvannee määrän.
DSC_0604
Savojärven ohitustie.
Epilogi

Neljän päivän reissuun mahtuu monenlaista maastoa, huikaisevia maisemia sekä upeita ajokokemuksia. Neljä päivää samassa autossa käytettyjen ajoasujen kanssa on myös jotain huikaisevaa. Tämä onkin syy, että tuon pitempiä retkiä ei tule harrastettua. Peseytyminen on tässä tuhansien järvien maassa kesäaikaan onneksi helppoa. Näitä reissuja on mukava muistella jälkikäteen valokuvien avulla. Seuraavan kesän ajoreissuni taitaa suuntautua pohjoiseen Suomeen, kuten jo nyt oli tarkoitus ennen kuin remontti ja oikutteleva sää muutti  kuviot. Oikeastaan parasta reissussa oli sen suunnitelma, joka oli: ei suunnitelmaa. Eli seuraavan retkikohteen päätin siinä hetkessä kun läksin parkista liikkeelle. Mukavan vapauttava tunne tänä aikataulujen, suunnitelmien ja järjestämisten aikana.

Mika