Octoberfest Lohja

Pyöräilijöitä Octoberfestin lähtöpaikalla
Pyöräilijöitä Octoberfestin lähtöpaikalla

Kun kotipolut alkavat maistua puulta on aika suunnistaa uusille poluille toiselle paikkakunnalle. Tällaiseen toimintaan oivan mahdollisuuden tarjoavat eri pyöräporukoiden ja seurojen järjestämät pyöräretket. Tällä kertaa suuntanani oli Lohjalaisten joka syksyinen Octoberfest.

Octoberfestissä on viime vuosina ollut tasaisesti noin 90 osanottajaa. Niinpä lauantaina järjestäjänkin yllätti lauantaina lähtöpaikalle kokoontuneet 201 pyöräilijää. Itsekin Krampin safareita vetäneenä tiedän ison ryhmän ongelmat. Tällaisia on muun muassa pitkäksi venyneen jonon hidas eteneminen ja lisääntyneet tekniset ongelmat lenkin aikana. Isossa ryhmässä myös ryhmän ajajien tasoerotkin korostuvat.

Hape kuuntelee ohjeita.
Hape kuuntelee ohjeita.

Niinpä olin tällä kertaa komeasti krampin paidassa paikalle saapuneen Hapen kanssa päättänyt mennä toiseen ”vähemmän taukoja” ryhmään, joissa ennakkoilmoittautumisten mukaan oli pienemmät ryhmät, kuin ”sopivasti taukoja” ryhmissä. Menimmekin Hapen kanssa aluksi ryhmään, jossa oli reilu tusina pyöräilijää. Yhtäkkiä ryhmän koko kuitenkin tuplaantui, joten loikkasin viime tingassa kovimman vauhdin ryhmään joka lähti etenemään metsää kohti 11 pyöräilijän voimin. En jäänyt edes harmittelemaan Hapen jäämistä toiseen ryhmään, niin mainiota seuraa kuin mies onkin. Ehtisimme nimittäin pitää toisillemme seuraa seuraavanakin viikonloppuna ja peräti kolmen päivän ajan.

Reilut puoli tuntia ajettuamme ryhmän kokokin oli jo pienentynyt 9 henkeen, yhden lähtiessä pois voimansiirtomurheiden ja toisen takaiskarin ongelmien takia.

Ryhmämme eteni Lohjan metsissä hyvällä rytmillä. Noin kymmenhenkinen ryhmämme eteni pienenä nippuna eteenpäin ja mitä parasta, varsin tasavahvalla kokoonpanolla jossa ketään yksittäistä pyöräilijää ei tarvinnut odotella.

Pääosa Lohjan tämän syksyisestä tarjonnasta oli mitä mainiointa kalliobaanaa, jota toki on tarjolla Lahdessakin. Ei tosin näin laajalla kattauksella. Uutta kalliopolkua oli luvassa kilometri toisensa jälkeen useamman tunnin ajan. Vaikka selvästi pyörimmekin aika pienellä alueella, ei se haitannut kun aina löytyi joku uusi kalliopolku. Välillä kiivettiin kallioportaita ylämäkeen ja kohta taas pujoteltiin alamäkeen mutkittelevaa polkua seuraillen.

Pelastuslaiton pakkaa epäonnista pyöräilijää tyhjiöpatjaan.
Pelastuslaiton pakkaa epäonnista pyöräilijää tyhjiöpatjaan.

Retken ikävä hetki osui ryhmämme kohdalle vajaan parin tunnin ajon jälkeen. Paikallisten Kloppidropiksi kutsuma paikka päättyi yhden ryhmäläisemme kohtaloksi. Ryhmän vetäjä oli vajaat puoli tuntia aikaisemmin käynyt erikseen näyttämässä dropin meille niin että kukin pystyi tarkistamaan paikan etukäteen ja ilmoitti että tästä tulemme ajamaan myöhemmin. Halukkaat tietenkin pystyivät myös kiertämään paikan. Muutama sata metriä aikaisemmin vielä erikseen kerrottiin että seuraavan polun varrelle droppi osuu. Silti droppi pääsi yllättämään edelläni ajavan ja ajatusvirheen takia mies teki dropissa kuperkeikan pyörineen päivineen. Toinen klossi ei vielä irronnut polkimelta joten jalka vääntyi pyörän alla sen verran että jotain jalasta meni rikki.

Paikalle hälytettiin kuusipyöräinen lavallinen mönkijä ja ambulanssi joka tietenkin joutui jäämään kauemmas tien varteen. Kolme varttia myöhemmin pääsimme jatkamaan matkaa kun epäonninen pyöräilijä oli ensin saatu vahvasti kipulääkittynä tyhjiöpaljan ja paarien päälle ja mönkijäkyytiin kohti ambulanssia.

Oma fiilis tapahtuneesta oli että se meni vähän ”Shit happens!” kategoriaan. Hieman keskustelua oli että olisiko dropista pitänyt enempi varoittaa. Toisaalta se käytiin etukäteen katsomassa ja muutama sata metriä aikaisemmin siitä erikseen sanottiin joten täysin ilman tietoa ei oltu. Ja kun ajetaan teknisessä maastossa niin vaara vaanii kuitenkin koko ajan joka kohdassa. Ja ollaan kuitenkin luonnonpoluilla metsässä jossa kaikkia vaaranpaikkoja ei koskaan voi ennakoida.

Joka tapauksessa lopulta matka jatkui ja kallioita riitti jälleen kilometri toisensa jälkeen. Luonnollisesti ryhmän vetäjä joutui vetämään reittisuunnitelmaamme isolla kädellä suoremmaksi aikataulusyistä. Mitä lie hienoja polkuja olikaan jouduttu ikävän onnettomuuden takia jättämään pois suunnitelmasta.

Makkaran paistoa.
Makkaran paistoa.

Aivan lenkin lopuksi suuntasimme nuotiopaikalle makkaran paistoon sen jälkeen kun kaikki muut ryhmät olivat jo käyneet siellä. Kahdeksan hengen porukallakin grilliritilä saatiin täytettyä enempi ja vähempi lihaisilla egergiapatukoilla. Isompien ryhmien ollessa nuotiolla oli varmaan ollut aika tungos.

Pump track.
Pump track.

Lopuksi matka jatkui kohti lähtöpaikkaa. Kävimme nopeasti testaamassa paikallista pump trackiä. Rata oli pieniä metrisiä pyöräilijän alkuja täynnä. Pujottelimme muutaman kierrokset niiden välissä. Toisilla lapsilla oli aika kova flow päällä. Ohi piti päästä aikuisista vaikka väkisin tai jos ei muu auttanut niin oikomalla.

Lopuksi kahdeksan pyöräilijää saapui takaisin lähtöpaikalle. Pienen hengenvedon jälkeen jatkoimme viiden pyöräilijän voimin paikallisen kapakan takapihalle, jonka terassin luona lopulta sammutin Garminin.

 

Jussi Heikkilä