MC Kramppi Mäntyharjun metsissä 5.5.2016

IMG_6042_2
Tauko Pitkäjärven rantapolulla.

Matkoslammen laavu toimi jo perinteiseen tapaan Mäntyharju-Repovesi lenkin lähtöpaikkana. Tällä kertaa tarkoitus oli ajaa vaan Mäntyharjun puolella. Matkoslammen laavun puitteet lenkin päätteeksi ovat hyvät kun mahdollisuus on saunoa, uida ja grillata.

Tapaaminen sovittuun paikkaan onnistuin hyvin kun kaikki saapui pienen marginaalin sisällä tapaamispaikalle. Ennakkoon oli myös sovittu, että vain tietyn merkkisellä autolla saa tulla 😉

Retkelle oli lähdössä Oz, Pehu, Pertti, Miksa, Marko ja allekirjoittanut, jolla myös vastuu retken onnistumisesta 😉 Lähtö sekoilua… geelit hukassa, mitä päälle, täällä on kuuma, pakki on sekaisin, missä on wc, kuka tän laavun huoltaa, valokuvia, somessa, ihmettelyä, aamukahvit… Kyllä sitä kuitenkin ennen klo 10 päästiin matkaan, vaikka muutama olis halunut jäädä lämmittämään jo saunaa.

Matkoslammelta lähdettiin Mouhun suuntaan pari kilometriä. Muutama minuutti ajeltu kun kuului ”Perä jää” huuto. Kruisailtiin Mouhuntietä ohi Linkkumyllyn kahvilan, joka ei vielä ollut auki. Tultiin Outisentielle, josta lähdettiin patikointireittiä kohti Pitkäjärven laavua. Matkaa n. 6km, mutta aikaa menee. Tällä ns. Pitkäjärven rantapolulla on tekniikka jumppaa, mutta myös pitkospuita (nähtiin Perttikin ajavan) ja välillä fillaria joutui taluttamaan, mutta kokonaisuutena ajamisen arvoinen polku.

Pitkäjärven laavulle kun saavuttiin. Nähtiin selkä yksinäisestä maastopyöräilijästä. Olisiko säikähtänyt meitä kun kuuli älämölöä ja päätti sitten lähteä karkuun 😉 Pitkäjärven laavulla Miksa kyseli, joko ollaan perillä, kun oltiin koko ajan menossa poispäin lähtöpaikalta.

Pitkäjärvellä vietetyn keskustelu/ideointi tauon jälkeen suunnattiin patikkareitille ja kohti Sammaliston kotaa. Tällä osuudella taisi tulla päivän ainut kaatuminen kun allekirjoittanut päätti lähteä ohjaustangon yli. Sen verran ripeä kuitenkin olin, että sain tehtyä telemarkit ennen alas tuloa, tyylistä ehkä 18,5  😉

Harmaalammen siirtolohkareen ihastelun ja pitkospuu polun sekä Suopellon (isäntää ei näkynyt) jälkeen saavuttiin viimein Sammaliston kodalle. Pidettiin pidempi tauko taas ennen kun lähdettiin takaisin Matkoslammelle. Taukoa vietettäessä maastopyöräilevä pariskunta ohitti paikan. Paluumatkalla esiteltiin heille puun ylitys ajotaitoja. Tosin itselle jäi sellainen käsitys, että he eivät sitä edes huomanneet.

Sammaliston kodalla jokainen vietti aikaa miten parhaaksi katsoi, samalla kun eväitä nautti. Marko otti aurinkoa tai ainakin hetken aikaan niin luulin, kun sitten selvisi, että mies veny… ”Meillä ei venytellä”. Pehu, Miksa ja Pertti täyttivät juomareppuja vedellä. Oz ja allekirjoittanut oli somessa ja taisi Miksakin sinne ehtiä käymään.

Pikku hiljaa matka takaisin Matkoslammelle alkoi, sillä saunan, makkaran ja oluen tuoksu tuntui jo nenässä. Paluu matkasta, alku tultiin osittain samoja jälkiä kunnes Pitkäjärven laavulta ajeltiin virallista maastofillarireittiä myöten (xc-polkua). Reitti poukkoilee ylös ja alas, mutkaa on ja välillä ehkä kirraa.

Viimeiset viisi kilometriä saattaa olla pitkiä jos jalat on loppu, ehkä jollain oli tai sitten ei. Tässä porukassa kun ei aina tiedä puhutaanko totta vai ei. Täytyy jaksaa… jaksaa jaksaa… huutelin kun viimeisiä tiukkoja mäkiä väännettiin. Porukka sai lisävauhtia kun ohitsemme meni 4-hengen ryhmä maastofillareilla kun pidimme lyhyttä taukoa. Perään ja seuraavassa alamäessä kuittasimme ryhmän ohi ja tulimme maaliin Matkoslammelle voittajina 🙂 Tämä 4-hengen porukka saapui n. 10 sekunttia myöhemmin ja jatkoivat matkaa kohti Repovettä.

Kylmä olut käteen ja lämmittämään saunaa. Grilliin tulet ja evästä lämpiämään. Marko ehti ensimmäisenä lampeen uimaan ja pikku hiljaa melkein kaikki muutkin. Sauna antaa hyvät ja terävät löylyt, jossa ajettiin päivän lenkki vielä kertaalleen läpi.

Jo legendaariseksi tullut lause toteutui tällä retkellä ”Meillä ei matkaa mitata kilometreissä vaan tunneissa”

Lisää kuvia

Jartsa