MC Krampin perinteinen Evon kesäretki 2018

Esipuhe

Menneenä lauantaina, jo ties kuinka monetta kertaa, MC Kramppi rymysi Evon metsissä. Retkeä ei koskaan rykäistä hetkessä kasaan, vaan päivämäärä oli naulittu kalentereihin jo joulukuun alussa. Muutenhan nämä retket tuntuvat kuivuvan kokoon, kun aina löytyy siskonmiehen kaiman kummipojan pystykorvan suksipussin ristiäisiä sun muuta ”tärkeätä”. Mutta nyt siis tilanne oli tämä, että olimme kuvassa lähtövalmiina: Kake, Mikko, Jari, allekirjoittanut Mika, Timo ja Antti. Kalansilmäobjektiivia piteli Jussi. Jussi oli lääkärin ukaasin alla taipunut keventämään retkeään, mutta oli toki vahvasti mukana kuvioissa monitoimimiehen ja kahvilaluotsin roolissa.

Retkiraportti

Lyhennän raporttia hieman: Lähdimme Evokeskukselta, jonne palasimme noin yhdeksän tuntia myöhemmin.

Kauneus asuu yksityiskohdissa

Herkullisimpiahan tällaisissa koko päivän poikain retkeilyssä ovat yksityiskohdat. Jostain syystä olemme nimittäin joutuneet tyytymään äijäseurueeseen yrityksistä huolimatta. Emily Batty, tai kukaan muukaan kutsumistamme vierailijoista ei ole vielä saanut retkeä sopimaan kalenteriinsa. Kim, (juuri se Pohjois-Korean edeskäypä) ei ole saanut pyöräänsä huollettua vielä.

Tällä kertaa esittelen retkellä tärkeiksi muodostuneita asioita avainsanojen muodossa:

#kivikkojuurakkohelvetti – tätä lajia Evolla piisaa. Välillä pyörä kulkee Evon maastoissa vain molemmat renkaat ilmassa. Valitettavasti kuskilla on yleensä tällöin molemmat jalat maassa. Mutta näin niitä timantteja hiotaan. Edellä esitetty ei koske Krampin ainoata juniorijäsentä, eli Kakea.

Syrjänharju nollilla  🙂

#hyttyset – niiden määrä on kääntäen verrannollinen tauon pituuteen.

#kaatuminen – tälläkin kertaa nähtiin kattava repertuaari erilaisia tapoja kohdata maanpinta. Komeimmasta voltista vastasi Antti, jonka suoritusta voitaisiin luonnehtia perinteiseksi OTB:ksi, lisämaininnalla ”näyttävä”. Jos palkintoja jaettaisiin, valitsisin ehdottomasti ykköseksi Mikon, joka onnistui suorittamaan kaksi liki identtistä naamalleen menoa. Lisäarvoa suoritukseen toi sen suorittaminen viattoman koiranulkoiluttajan todistaessa tapausta muutaman metrin etäisyydeltä. Kyllähän siinä rouvan ilme oli näkemisen arvoinen. Epäonnisen pyöräilijän kasvot säilyttivät Tinderikelpoisuutensa vain lipan ansiosta, joka valitettavasti tuhoutui maahansyöksyssä. Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan avainsanaan.

#lippa – ja nyt haluan kohdistaa huomion erääseen Evon retkellä mukana olleeseen lippaan. Oletan että se kuului Jarille, kasvoja kun ei lipan alta kertaakaan näkynyt…puhe kyllä kuului katkeamattomana luuppina. Lippa on se monien mielestä täysin tarpeeton uloke, joka sojottaa maastopyöräilijän etupuolella. Mutta…lipan hyödyt ovat kiistattomat. Se indikoi ensinnäkin suunnan, johon pyöräilijä aikoo seuraavaksi kääntyä. Myös tuulen suunta on helppo päätellä lipan kompassikulmasta. Lipan muodostama makroilmasto muodostaa myös suojan koko seurueelle – olipa kyseessä sade tai paahtava auringonpaiste. Se myös kertoo, onko kyseessä oikea maastopyöräilijä, vai sattumalta mukaan eksynyt maantierenkaan kuluttaja. Itse en lippaa omista, ja psykoterapialasku on jo kohonnut tähtitieteellisiin summiin, vaikka identiteettikriisin hoidossa ei ole päästy alkua pitemmälle.

On olemassa lippoja ja lippoja. Tässä näyte jälkimmäisestä.

#eväät – eväiden tehtävä pitkällä pyöräilyretkellä on hoitaa kaksi asiaa. Tietysti kuskin on hyvä saada energiaa kammen pyöritykseen, mutta tärkeämpi tehtävä on herättää kateutta ja ihailua kanssaretkeläisissä. Eilen itse Jyrki Sukulakin olisi kiemurrellut kateudesta Kaken repusta löytyneelle valikoimalle. Eväskattauksessa oli läsnä niin mannermaisia makuja kuin eksoottisia vivahteitakin. Eväiden määrässä ei kuitenkaan ylilyöntejä voi tehdä. Tai siinä uskossa olin vielä eilen – harvoin kotimatkan autosiirtymän eväät löytyvät retkirepusta vielä pyöräretken päättyessäkin.

Kaken ehtymättömästä repusta löytyi mm. nakki.

#Snakeskin – melkeinpä vaatimus Evon retkeilijälle. Yleensä Snakeskinit huomaa vasta silloin, kun ne puuttuvat. Samaan kategoriaan menee sisärengas.

Rengasremontti hyttysparven keskellä – ei muuten naurata.

#varapyörä – Nykyään autoissa ei varapyörä ole välttämätön. Onneksi Timolla (alias Kukkilan Panttaani) sattui sellainen olemaan autossaan. Läskipyörän takarenkaan henkäistyä viimeisen henkäyksensä löytyi auton katolta Trekki, jolla polkuajelu saattoi jatkua.

#hissitolppa – auttaa Evon maastojen teknisimmissä spoteissa. Tolppa on kuitenkin mekaanis-hydraulis-pneumaattis-maagis-mystis -härveli. Se saattaa rikkoutua vanhuuttaan tai kovan käytön seurauksena. Silloin siitä usein tulee:

#maisemahissitolppa – Kaken hissitolppa, joka lopetettuaan toimintansa jouduttiin nostamaan yläasentoonsa rungossa. Välillä tolppa kuitenkin venähti täyteen mittaansa, ja pyörän päälle kiipeämiseen tarvittiin miesvoimistelijan notkeutta sekä köysitaljasysteemiä.

#kramppi – näitä kun on riittävästi, ja osoittaa kestävyytensä pitkillä retkillä ja porukkalenkeillä, voi liimata MC Krampin tarran pyöräänsä tai kypäräänsä. Tai mihin haluaa. Kestävyys tässä yhteydessä tarkoittaa kykyä kestää kevyttä suunsoittoa 10h putkeen.

#Evokeskus – Evokeskus voisi kieritellä itsensä tervassa ja höyhenissä. Olla nyt kesäviikonloppuisin kiinni parhaimman kesäretkeilykauden aikaan. Tämä seikka kun meille selvisi, alkoi usko koko retken toteutumiseen horjua. Onneksi ongelmilla on taipumus ratketa, ja kahvihampaan kolotus hoidettiin muilla keinoin.

#Evon luonto – nyt on aika vakavoitua. Reitit ovat toki haastavia, mutta tarjoavat pyöräilijälle, taitotasosta riippumatta, niin haasteita kuin onnistumisen kokemuksiakin. Välillä on pakko nöyrtyä, ja ottaa pyörä olalle. Välillä loivasti kumpuileva teknisesti vaativa polku tarjoaa vauhtia ja tekemistä niin keholle kuin hermostollekin. Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulun metsäosasto tarjosi myös tunnelmia autiomaasta, vai olisiko ollut suorastaan Marsista. Kaskeamisen jälkeisen noen ja hiilen muodostaman mustan maanpinnan keskellä kiemurtelevan polun ajaminen oli sykähdyttävä kokemus. Myös ympäröivä luonnon rauha ilman moottoriteitä ja ABC-huoltoasemia nostatti tunnelman suorastaan erämaiseksi.

Kuumaisemaa

#Jussi – vaikka miehellä oli lääkärin ohje olla rasittamatta kipeytynyttä jalkaansa, oli mies kympillä mukana. Valokuvaus, raatoauton kuljetus, luotsaaminen polkuja pitkin Tarukselle Padasjoen Kullasmarinaan ja vielä retken lopuksi yllätyksenä järjestetty makkara-olut-energiajuoma-kokishuolto oli paljon enemmän kuin kukaan retkeläisistä olisi kehdannut pyytää.

Maistuva loppuyllätys
Lopuksi

Hieno päätös hienolle retkelle. Maastopyöräily on lajien kuningas, ja tällaiset koko päivän retket loistavassa seurassa ovat sen kruununjalokivi. Evon retken kaltaisten tapahtumien ansiosta jaksaa taas kammen pyöritystä harjoitella.

t. Mika

ps. MC Kramppi löytyy myös instagramista, seuraa ihmeessä edesottamuksiamme #mckramppi