Kevään klassikko I – klassikkokauden avaus

Kevätaurinko saa ihmismielen virkeäksi ja niin myös Krampin keskustelupalstalla on virinnyt keskustelua kevään klassikkosarjan käynnistämisestä. Krampin perinteissä  ensimmäinen klassikkoajo suuntautuu Joutjärveltä Mäkelän kautta Villähteen Leivän kakkujen ja leivonnaisten painosta notkuvan kahvipöydän ääreen. Vaikka klassikkoa kutsutaankin Giro di Ruuhijärveksi, jää tuo vesistö ajamatta ympäri, ja kofeiinin vieroitusoireista kärsivät pyöräilijät tyytyvät kiertämään viereisen Salajärven.  Olosuhteet ovat, kuten kevään klassikoilla yleensä, hankalat ja epämiellyttävät. Lisääntyvä valo ja kesän lähestymistä ennakoiva lämpö saa kuitenkin rapaisilla ja hengenvaarallisen jäätikköisillä teillä ajamisen tuntumaan erityisen mahtavalle.

Kuvamateriaalia ensimmäiseltä Giro di Ruuhijärvi -klassikolta

Perinteisiin kuuluu myös pyöristellä alaspäin talven pimeydessä ajettuja kilometrimääriä ja vähätellä omaa kuntoaan.  On myös viimeiset hetket repiä huumoria hiihtäjistä, jotka kohta (luojan kiitos) katoavat terävine sauvoineen silmiä puhkomasta ja ajomaastoja kansoittamasta. Klassikkoajot ovat saaneet myös mystiikkaan, suorastaan magiikkaan viittaavia piirteitä. Kuuluisat Sikalanmäen tytöt, joita kukaan ei perimäteidon mukaan ole nähnyt, mutta joiden olemassaolon nimeen vannotaan vaikka käsi Shimanon/Sramin tuoteluettelon päällä, houkuttelevat raavaita pyöräilyurhoja tuhlaamaan vaivalla tankatut hiilihydraattinsa tuohon horse kategorian -nousuun. Perinteinen miehuuskoe on myös opiston mäen nouseminen Pajulahdella ilman reisissä raastavan tuskan kuvastumista vähäisimmälläkään piirteellä kihnuuttajan kasvoista.

Joinakin vuosina kahvit on nautittu Villähteen Leivän portailla. Nykyään tämäkin on jo katettua tilaa.

Myös pyörätekniikan erityispiirteet saavat kevätauringon sekoittamat pyöräilijät hämmennyksiin. Erityisesti rengastuksen valinta tuottaa päänvaivaa; ottaako huonosti asfaltilla rullaavat nastakumet vai viime kauden loppuunajetut maastokumet, joilla se viimeinen kaatuminen on jäisellä alustalla enemmän kuin todennäköistä? Monilla spesialisteilla on myös juurikin klassikkoajoja varten speksattu pyörä, joka on ominaisuuksiltaan viimeistelty klassikoiden ankariin olosuhteisiin.

Tulevan kesäkauden lähestymisestä aiheutuva  rauhattomuus näkyy myös yleensä varsin rauhanomaisen pyöräilyseuran nettikeskustelussa. Selvästi on havaittavissa pientä särmää,  kun peistä taitetaan maasto- ja maantieajeluun käytettävissä olevista vähäisistä viikonlopun tunneista.

Ennen internettiä ja Krampin keskustelupalstaa ratkottiin lauantailenkkierimielisyydet perinteisin menetelmin.

Pohjimmiltaan ongelma on ajamattoman polun ja paljastuvan asfaltin epäsuhta käytettävissä olevaan aikaan. Kun kukaan Kramppilaisista ei ole ammattipyöräilijä, olisi perhettä ja muutakin elämää pyrittävä hoitamaan siinä sivussa eikä lenkillä jouda yhtenään viipyilemään.  Lääkkeeksi vaivaan suositellaan parisuhteen huolellista vaalimista. Tämä on juurikin se syy, miksi vuoden kierrossa melko säännöllisesti esiintyvä talvi on keksitty; talvella kun takkatulen loimussa hoidetaan romanttiset manööverit, on kesällä lupa sitkuttaa polkupyörällä juurikin niin epäromanttisissa tunnelmissa kuin vain hiellä ja kuralla kuorrutetut, keskinkertaisia vitsejä hengityksen vinkumisen lomasta suoltavat keski-ikäiset miehenalut pystyvät ilmoille tuottamaan.

Raportti jatkuu kunhan lenkki on tehty…sillä edellytyksellä, että kukaan retkeltä palaa Sikalanmäen seireenien kynsistä. Kuten Speedy Gonzales osuvasti toteaa: ”Jos en palaa koskaan, odotathan minua tässä.”

Mika 28.3.2013