Aihearkisto: Vuosi 2019

Mudaa, mudaa ja mudaa = Haanja 100 MTB 2019

Kerrotaan, että Eskimoiden käyttämässä kielessä olisi 200 lunta, sen olomuotoja ja ominaisuuksia kuvailevaa sanaa. Faktaa on, että suomen kielessä noita sanoja on laskentatavasta riippuen vähintään puolisen sataa. Afrikan hiekka-aavikoiden alueella puhutuissa kielissä hiekkaa kuvaavia sanoja on lingvistien mukaa myös laskettavissa useita satoja.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ihmettelen Google-kääntäjän varsin suppeaa valikoimaa vironkielisistä vastineista sanoille muta, rapa ja kura. Nämä kaikki voidaan näköjään ilmaista helposti yhdellä sanalla: muda. Tämän nerouden ansiosta voin kuvailla siis  kisaraportissani kaikkia veden ja eri pintamaalajien konsentraatteja yhdellä ainoalla vironkielen sanalla – muda!

Kun ryhmä miehiä kokoontuu keran vuodessa puhumaan, niin silloin puhutaan…säästä

Varsinainen tarinamme alkaa, kun eräänä perjantaisena aamuna MC Krampin taistelutahtoa uhkuva Haanja 100 Dreamteam suuntasi maastopyörillä lastatun kuljetuskalustonsa kohti Etelä-Viroa ja Haanjan luonnonpuistoa. Neliskulmaisiksi muotoutuneista pupilleista päätellen säätiedotusta oli tuijotettu ruuduista ja mobiililaitteista herkeämättä viikkokausia. Krampin kotimaan vaihtopenkille jääneet jäsenet purkivat turhautumistaan maalailemalla mitä hirveimpiä ilmasto-olosuhteita urheilusuoritusta tekevän tiimin hengen ”kohottamiseksi”.

Niinpä majoitustukikohdassa kokoontuikin maastopyöräilyä harrastavia, paikallisen syyskuisen ilmaston vakavailmeisiä erityisasiantuntijoita tutkimaan taivasta ja sääkarttoja todetakseen seikan, joka oli jo hyvin kaikkien tiedossa  – märkä ja kurainen päivä maastopyörän selässä oli tulossa. Majoituksena toimi jo useamman vuoden aiempien reissujen perusteella hyväksi havaittu täyden palvelun maalaistalo, jossa emäntä Siri vastasi vieraiden hyvinvoinnista tarjoten herkullista kotiruokaa aina kun nälkä yllätti – ja vaikka ilman nälkääkin.

Kisapäivä valkeni juuri niin sateisena ja harmaana kuin kaikki merkit ja historia olivat ennakoineet. Jos nyt valkenemisesta voi edes puhua – pilvien harmaa massa roikkui parkymmentä metriä maanpinnnan yläpuolella ja suolti sisuksistaan sadetta ja tihkua. Viron kielessä sadetta kuvataan sanalla vihm, ja nyt tosiaan vihmoi. Myös edellisen parin viikon aikana Esteri oli ollut sen verran antelias, että maasto oli varmasti huuhdottu pölystä vapaaksi.

Kramppilainen ei vettä pelkää!

Kisavaatetuksen arvontakierrosten jälkeen siirryimme lähtopaikalle ja asetuimme lähtökarsinaan odottamaan AC/DC:n Highway to hell -tunnaria, joka johdatti meidät  asfaltoitua pikaväylää pitkin ..no helvettiin –  mutta paljon mudaisempaan sellaiseen kuin itse Dantekaan olisi pystynyt edes kuvittelemaan.

Niin oli hauskaa, että tämän parempaa ryhmäkuvaa ei huomattu ottaa 😉
Slippery when mud

Jo ensimmäisillä kilometreillä edellä ajavan takarenkaasta lentävä mudavesi sumensi näkökentän ja värjäsi vaatteet maanläheiseen vaaleanruskeaan sävyyn. Polkuosuuksien alkaessa vedenpitävät sukat olivat täynnä vettä ja siellä se myös pysyi maaliin saakka – varsin toimiva tuote siis.

Polkuosuudet ja varsinkin ne alamäet olivatkin mudan liukastamaina varsinaista miesakrobatian juhlaparaatia. En tiennytkään, miten kummallisiin asentoihin ihmiskeho voikaan vääntyä, kun polkupyörän etupyörän luistaessa alta onneton pyöräilijä kohtaa maanpinnan. Näitä tapauksia riitti ja usein mäen sai lasketella rauhassa ajouran reunalta pitoa hakien ja samalla sisäänpäin hekotellen mutaisten hahmojen asetelmaa. Tästä metkasta ilmiöstä on Jussin kameran narulle tarttunut hykerryttäviä esimerkkejä:

Jos liukasta riitti alamäessa, ei ylämäki tehnyt poikkeusta muuten, kuin että tällä kertaa pyörät liikkuivat useimmiten kuljettajiensa työntäminä. Mäkeä reitillä riitti, ja jos mielikuvissa Viro olikin esiintynyt tasaisena ja mäettömänä peltovoittoisena maa-alueena, niin Haanjan metsät olivatkin sitten kaikkea muuta. Myös herkullista flow-polkua reitillä oli, mutta tuota tajunnanvirran tyhjentämää täydellistä ajokokemusta oli hankala saavuttaa liukkaan ulosajon vaaniessa jokaisessa ohjaustangon kääntämistä vaativassa mutkassa. Suomalaisesta maastokisasta poiketen riettiä oli vedetty pellolle myös melko runsaasti. Mönkijällä heinikkoon ajetussa urassa rengas ei rullannut ja alamäkiinkin sai polkea tarmokkaasti eteenpäin päästäkseen.

Pyöräilijä polkee vatsallaan… erityisesti Haanjassa

Huoltopisteillä sekä palvelu että tarjonta oli ensiluokkaista. Jos jonkinlaista herkkupalaa oli tarjolla ja ne tarjoiltiin talkooväen toimesta iloisesti hymy huulilla. Märät ajokamppeet ja muutaman asteen lämpotila pitivät kuitenkin huolen, että matkaa oli jatkettava ja jätettävä hypotermiapyöräilyn kokeminen toiseen kertaan. 

Vaikka epätoivo välillä synkisti ajatukset ja olisin hetkittäin ollut valmis heittämään pyörän mudaiseen lepikkoon, alkoi kilometripylväissä maalin etäisyyden kertova lukema pienemään ja pako mutahelvetistä näytti olevan mahdollisuuksien rajoissa. Lopulta maastokin hieman kuivui, tai ainaikin spoorien pohjalta alkoi löytymään kiinteää maanpintaa ja tämä siivitti kulkua jo merkittävästi ripeämmäksi. Maaliviivan ylittäessä oli tunne, että olisihan tätä vielä pari tuntia jaksanut. Sikäli jaksaminen ei ollut ihme, kun mutaisessa maastossa tunkatessa ja taluttaessa keskiteho jäi alhaisemmaksi kuin vastaavan pituisella kotimaan maastolenkillä.

Mudaa oli tuolla sadan kilometrin sprinttimatkalla kertynyt pyöräkalustoon ja ajovarusteisiin jopa niin paljon, että sitä riitti vielä kotiin viemisiksikin – juuriharjalla suoritetun putsauksen jäljiltä kalustoa vielä koristaa vaalenruskean mudakerroksen jäänteet ja ajovaatteista sävy ei ehkä häivy pesemälläkään – Kamppeet oli esipestävä huolllisesti puutarhaletkulla ennen kuin uskalsi tuoda varusteita pesukoneen lähellekään.

Hurjimmille tätä mudahajuista, -väristä ja makuista liukastelua ei riittänyt sadan kilometrin kerta-annos, vaan renkaita luistateltiin peräti sadan miilin, eli mailin edestä. Koulumatikalla tuosta saadaan 160 kilometriä. 

Ja se on paljon se, ehkä jopa vähän liikaa – vai onko sittenkään…?

MC Kramppi Team Haanja 100: Jari, Jussi, Mika  ja Mikko - mukana seurueessa Ismo, Hape ja Rauli