Aihearkisto: Mc Kramppi – yleistä

Pullakahvilenkki Karistosta Kausalan Matkakeitaalle.

Ajoimme leppoisan lenkin Matkakeitaalle nauttimaan pullakahveista ja muista nykyaikaisen liikenneaseman fasiliteeteista. Keli oli parasta, mitä lokakuu voi Suomessa maastopyöräilijälle tarjota. Matkaseurue, tres amigos, muodostui allekirjoittaneen lisäksi Tasesta ja Kakesta. Reitti koostui helpoista ja nopeista poluista ja oli mukana muutamia pätkiä soratietäkin. Ryhmä sai myös rautaisannoksen Suomiwestern -tyyppisestä soramonttumaisemasta.

Kake vastasi tällä kertaa näyttävästä takakorkeasta, kun plussarengas lipsui kivikossa holtittomasti aiheuttaen epäonnisen kammenpyörittäjän sinkoutumisen paraabelilentoradltaan tangetin suuntaan. Onneksi kivikossa oli alastulokohdassa Kaken muotoinen kivivapaa alue, eikä mitään fataalia päässyt syntymään.

Tutkijalautakunta selvittämässä kaatumiseen johtaneita syitä. Siniasuinen dr. T. Karjalainen suorittamassa kiven pinnan kitkaindeksin määritystä erikoismittalaitteella (jota tiedepiireissä kutsutaan nimellä ”kenkä”).

Mankalan kohdalla vastaan tuli kolme maastopyöräilijää Kouvolasta, mikä suuresti hämmästytti retkuettamme ja allekirjoittanutta. Tämä siksi, koska olen antanut erään Kramppilaisen toimesta kertoa itselleni  Kouvolan porukkalenkkiskenen olevan, jos ei nyt ihan olematon, niin ainakin surkea.

Matkaa minulle tuli 76km, keskisyke pysyi peruslenkkiosastolla, palautumiseen Garmin suositteli Jägermaisteria ja roskaruokaa, joilla palautumisaika saatiinkin lyhenemään nanosekunteihin. Hieno syksyinen maastolenkki!

Relive ’#mtb Kausalaan pullakaffille’


Mika

Haanja 100

Kaksi autoa ajoi kohti Võrumaata. Etummaisessa pakettiautossa hiki virtasi, kun aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti 24 astetta. Ilmastointilaitteen kylmäaineet olivat jääneet matkalle jo aikaisemmin helteisenä kesänä. Tunne oli outo, kun kuitenkin oltiin jälleen kerran matkalla Haanja 100 maastopyöräkisaan, joka järjestetään Etelävirossa loppusyksystä. Kylmää, märkää ja mutaista on yleensä kisaan liitettyjä adjektiivejä. Ei tällaista säätä olla Haanjaan tultu hakemaan. Ismokin oli samaa mieltä. Metsässähän voi tulla kuuma tällaisena päivänä. Onneksi sääennuste lupaili säähän muutosta lauantaiaamuksi.

Jatka lukemista Haanja 100

MC Krampin perinteinen Evon kesäretki 2018

Esipuhe

Menneenä lauantaina, jo ties kuinka monetta kertaa, MC Kramppi rymysi Evon metsissä. Retkeä ei koskaan rykäistä hetkessä kasaan, vaan päivämäärä oli naulittu kalentereihin jo joulukuun alussa. Muutenhan nämä retket tuntuvat kuivuvan kokoon, kun aina löytyy siskonmiehen kaiman kummipojan pystykorvan suksipussin ristiäisiä sun muuta ”tärkeätä”. Mutta nyt siis tilanne oli tämä, että olimme kuvassa lähtövalmiina: Kake, Mikko, Jari, allekirjoittanut Mika, Timo ja Antti. Kalansilmäobjektiivia piteli Jussi. Jussi oli lääkärin ukaasin alla taipunut keventämään retkeään, mutta oli toki vahvasti mukana kuvioissa monitoimimiehen ja kahvilaluotsin roolissa.

Retkiraportti

Lyhennän raporttia hieman: Lähdimme Evokeskukselta, jonne palasimme noin yhdeksän tuntia myöhemmin.

Kauneus asuu yksityiskohdissa

Herkullisimpiahan tällaisissa koko päivän poikain retkeilyssä ovat yksityiskohdat. Jostain syystä olemme nimittäin joutuneet tyytymään äijäseurueeseen yrityksistä huolimatta. Emily Batty, tai kukaan muukaan kutsumistamme vierailijoista ei ole vielä saanut retkeä sopimaan kalenteriinsa. Kim, (juuri se Pohjois-Korean edeskäypä) ei ole saanut pyöräänsä huollettua vielä.

Tällä kertaa esittelen retkellä tärkeiksi muodostuneita asioita avainsanojen muodossa:

#kivikkojuurakkohelvetti – tätä lajia Evolla piisaa. Välillä pyörä kulkee Evon maastoissa vain molemmat renkaat ilmassa. Valitettavasti kuskilla on yleensä tällöin molemmat jalat maassa. Mutta näin niitä timantteja hiotaan. Edellä esitetty ei koske Krampin ainoata juniorijäsentä, eli Kakea.

Syrjänharju nollilla  🙂

#hyttyset – niiden määrä on kääntäen verrannollinen tauon pituuteen.

#kaatuminen – tälläkin kertaa nähtiin kattava repertuaari erilaisia tapoja kohdata maanpinta. Komeimmasta voltista vastasi Antti, jonka suoritusta voitaisiin luonnehtia perinteiseksi OTB:ksi, lisämaininnalla ”näyttävä”. Jos palkintoja jaettaisiin, valitsisin ehdottomasti ykköseksi Mikon, joka onnistui suorittamaan kaksi liki identtistä naamalleen menoa. Lisäarvoa suoritukseen toi sen suorittaminen viattoman koiranulkoiluttajan todistaessa tapausta muutaman metrin etäisyydeltä. Kyllähän siinä rouvan ilme oli näkemisen arvoinen. Epäonnisen pyöräilijän kasvot säilyttivät Tinderikelpoisuutensa vain lipan ansiosta, joka valitettavasti tuhoutui maahansyöksyssä. Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan avainsanaan.

#lippa – ja nyt haluan kohdistaa huomion erääseen Evon retkellä mukana olleeseen lippaan. Oletan että se kuului Jarille, kasvoja kun ei lipan alta kertaakaan näkynyt…puhe kyllä kuului katkeamattomana luuppina. Lippa on se monien mielestä täysin tarpeeton uloke, joka sojottaa maastopyöräilijän etupuolella. Mutta…lipan hyödyt ovat kiistattomat. Se indikoi ensinnäkin suunnan, johon pyöräilijä aikoo seuraavaksi kääntyä. Myös tuulen suunta on helppo päätellä lipan kompassikulmasta. Lipan muodostama makroilmasto muodostaa myös suojan koko seurueelle – olipa kyseessä sade tai paahtava auringonpaiste. Se myös kertoo, onko kyseessä oikea maastopyöräilijä, vai sattumalta mukaan eksynyt maantierenkaan kuluttaja. Itse en lippaa omista, ja psykoterapialasku on jo kohonnut tähtitieteellisiin summiin, vaikka identiteettikriisin hoidossa ei ole päästy alkua pitemmälle.

On olemassa lippoja ja lippoja. Tässä näyte jälkimmäisestä.

#eväät – eväiden tehtävä pitkällä pyöräilyretkellä on hoitaa kaksi asiaa. Tietysti kuskin on hyvä saada energiaa kammen pyöritykseen, mutta tärkeämpi tehtävä on herättää kateutta ja ihailua kanssaretkeläisissä. Eilen itse Jyrki Sukulakin olisi kiemurrellut kateudesta Kaken repusta löytyneelle valikoimalle. Eväskattauksessa oli läsnä niin mannermaisia makuja kuin eksoottisia vivahteitakin. Eväiden määrässä ei kuitenkaan ylilyöntejä voi tehdä. Tai siinä uskossa olin vielä eilen – harvoin kotimatkan autosiirtymän eväät löytyvät retkirepusta vielä pyöräretken päättyessäkin.

Kaken ehtymättömästä repusta löytyi mm. nakki.

#Snakeskin – melkeinpä vaatimus Evon retkeilijälle. Yleensä Snakeskinit huomaa vasta silloin, kun ne puuttuvat. Samaan kategoriaan menee sisärengas.

Rengasremontti hyttysparven keskellä – ei muuten naurata.

#varapyörä – Nykyään autoissa ei varapyörä ole välttämätön. Onneksi Timolla (alias Kukkilan Panttaani) sattui sellainen olemaan autossaan. Läskipyörän takarenkaan henkäistyä viimeisen henkäyksensä löytyi auton katolta Trekki, jolla polkuajelu saattoi jatkua.

#hissitolppa – auttaa Evon maastojen teknisimmissä spoteissa. Tolppa on kuitenkin mekaanis-hydraulis-pneumaattis-maagis-mystis -härveli. Se saattaa rikkoutua vanhuuttaan tai kovan käytön seurauksena. Silloin siitä usein tulee:

#maisemahissitolppa – Kaken hissitolppa, joka lopetettuaan toimintansa jouduttiin nostamaan yläasentoonsa rungossa. Välillä tolppa kuitenkin venähti täyteen mittaansa, ja pyörän päälle kiipeämiseen tarvittiin miesvoimistelijan notkeutta sekä köysitaljasysteemiä.

#kramppi – näitä kun on riittävästi, ja osoittaa kestävyytensä pitkillä retkillä ja porukkalenkeillä, voi liimata MC Krampin tarran pyöräänsä tai kypäräänsä. Tai mihin haluaa. Kestävyys tässä yhteydessä tarkoittaa kykyä kestää kevyttä suunsoittoa 10h putkeen.

#Evokeskus – Evokeskus voisi kieritellä itsensä tervassa ja höyhenissä. Olla nyt kesäviikonloppuisin kiinni parhaimman kesäretkeilykauden aikaan. Tämä seikka kun meille selvisi, alkoi usko koko retken toteutumiseen horjua. Onneksi ongelmilla on taipumus ratketa, ja kahvihampaan kolotus hoidettiin muilla keinoin.

#Evon luonto – nyt on aika vakavoitua. Reitit ovat toki haastavia, mutta tarjoavat pyöräilijälle, taitotasosta riippumatta, niin haasteita kuin onnistumisen kokemuksiakin. Välillä on pakko nöyrtyä, ja ottaa pyörä olalle. Välillä loivasti kumpuileva teknisesti vaativa polku tarjoaa vauhtia ja tekemistä niin keholle kuin hermostollekin. Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulun metsäosasto tarjosi myös tunnelmia autiomaasta, vai olisiko ollut suorastaan Marsista. Kaskeamisen jälkeisen noen ja hiilen muodostaman mustan maanpinnan keskellä kiemurtelevan polun ajaminen oli sykähdyttävä kokemus. Myös ympäröivä luonnon rauha ilman moottoriteitä ja ABC-huoltoasemia nostatti tunnelman suorastaan erämaiseksi.

Kuumaisemaa

#Jussi – vaikka miehellä oli lääkärin ohje olla rasittamatta kipeytynyttä jalkaansa, oli mies kympillä mukana. Valokuvaus, raatoauton kuljetus, luotsaaminen polkuja pitkin Tarukselle Padasjoen Kullasmarinaan ja vielä retken lopuksi yllätyksenä järjestetty makkara-olut-energiajuoma-kokishuolto oli paljon enemmän kuin kukaan retkeläisistä olisi kehdannut pyytää.

Maistuva loppuyllätys
Lopuksi

Hieno päätös hienolle retkelle. Maastopyöräily on lajien kuninkaankruunu, ja tällaiset koko päivän retket loistavassa seurassa ovat sen kruununjalokivi. Evon retken kaltaisten tapahtumien ansiosta jaksaa taas kammen pyöritystä harjoitella.

t. Mika

ps. MC Kramppi löytyy myös instagramista, seuraa ihmeessä edesottamuksiamme #mckramppi

 

 

Aulanko Mtb 2018

Pitkästä aikaa tuli tännekkin lähdettyä. Aikaisemmin olen kaksi kertaa täällä käynyt kaahaamassa yhden kierroksen, se riittää.

Täysin arvoitus oli itsellekkin vielä Lauantai aamuna että kuinkahan mahtaa kulkea, pariin vuoteen ei ole numerolapulla tulut ajeltua. Syksyllä kyllä Himos Epic tuli harjoiteltua.

Pitkän matkan porukka lähti 12:00 ja puolikkaat sitten vartin päästä. Aika eteen sitä tuli mentyä, mutta näköjään vieläkin olisi pitänyt rynniä edemmäs. Tosin rannan kautta kierrossa kävelytiellä sitten hirmut paineli ohi joten.. Ensimmäisessä nousussa oli jo ruuhkan tunkua ja huomasin oikealla olevan sopiva ohituskaista joten siitä sitten ketju naukumaan ja jonoa ohitse. On se raaka alku kun heti pariin kertaan aulagjon näkötornin mäelle kavutaan, jo alkoi reisissäkin tuntumaan että poweria on käytelty.

Odotin suorastaan milloin päästään metsän siimekseen teknisille poluille, sielä sitten olisi paikka röhkiä menemään. Ja päästiinhän sitä. Tiedossahan oli että siellä takalenkillä on pehmeitä suo paikkoja yms. herkkua tarjolla. Tässä kohtaa alkoi MC Krampin porukkalenkkien opitut taidot tulemaan esille. Keskeltä vaan ja keulaa keventäen sitä mentiin komeasti Hämeenlinnan turve/savipaakut lentäen. Pehmeätä tahtoi olla, meinasi läskikin vajota mutta reidestä kutiteltiin vähän betonia ja nollila näistä selvittiin.

Monta ohitusta tuli näissä paikoissa tehtyä. Muutamat kanssakilpailijat oli tutustuneet näihin mutapaikkoihin oikein kokovartalo otb. tyylillä. Matka jatkui ja muutama paksypyörä tuli ohitettua, sijoituksesta ei mitään tietoa ollut.

Yllättäen olikin jo 20km kyltti vastassa joten tiesin että loppu onkin nopeata baanaa, tosin muut saattaa ottaa kiinni. Yhden kokonaisporukan sijoituksen lopun rantakiertopolulla menetin mutta ei se haitannut. Maaliin päästiin komeasti ajassa  1:38:21 ja sijoitus läskisarjassa olikin toinen!!! Voi hitto sentään. Tästä on hyvä jatkaa.

Antti

Syksyn paras porukkalenkki ever!!

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun suuntasin kohti starttipaikkaa. Aamulla ulkolämpömittarin lukemia tarkastellessani mietin jopa lyhyitä ajokamppeita, olihan intiaanikesän jälkeinen syksy ollut tavattoman lämmin ja vähäsateinen. Kiirehdin lähtöäni, jotta ehtisin tapojeni mukaisesti ensimmäisenä lähtöpaikalle. Toisaalta, mikäs kiire tässä olisikaan ollut, olinhan toki jo edellisenä iltana pakannut tarvittavat varusteet reppuun sekä annostellut nesteytyssuunnitelman mukaiset konsentraatit juomapulloihin. Aikainen aamuherätys ja perheen kanssa nautittu monipuolinen aamupalahetki ovat myös onnistuneen pyöräilypäivän peruspilareita.

Jatka lukemista Syksyn paras porukkalenkki ever!!

Synkkä Syysunelma

Kuvassa Marko, Juha ja jutun kirjoittaja Jussi

Sain vajaat pari kuukautta sitten yllättäen tiedustelun Nummelasta. Siinä kyseltiin olisinko kiinnostunut osallistumaan Synkkään Syysunelmaan. En ollut kuullutkaan moisesta tapahtumasta mutta onneksi Google auttaa.

Googlen mukaan kyseessä on vähän rankempi suunnistuskisa, jossa kisaajat lähetetään yön selkään, sään ollessa juuri niin ihana kuin luontoäiti kyseisenä syksynä on päättänyt. Lisäboonuksena kisassa olisi vielä uimarasti. Viimeistään sillä pidettäisiin huolta, että kaikki kilpailijat joutuvat veden kanssa tekemisiin vähän kuivempanakin syksynä.

Kisamatkoja oli kolme, 50, 100 ja 160 kilometriä. Etenemistapoja kaksi, pyörällä tai jalan.

Pienellä lisägoogletuksella tämän syksyiseksi kisakeskukseksi paljastui Asikkala. Ilmankos Nummelalaisten mieleen oli noussut nimeni.

Vaikka tänä vuonna treenikilometrini ovatkin pudonneet puoleen parista edellisestä vuodesta, mielenkiintoni heräsi. Kyselin potentiaalisilta kramppitovereiltani kiinnostusta osallistua tapahtumaan. Ja innostushan oli yhtä kova kuin tämä syksy on ollut kuiva.

Niinpä ilmoitin Nummelaan että mukana ollaan. Mikä on matka?

Jaa että 160 kilometriä. Todellisuudessa aika paljon enemmänkin.

Jatka lukemista Synkkä Syysunelma

Haanja 100 – syysretki Viroon

Jälleen kerran pakettiauton keula osoitti eteläviroa kohti. Vieressäni autoa ajoi Ismo Saari jolle toissa vuoden Haanjassa olin kokenut kirvelevän parin minuutin tappion. Edessämme Skoda Octaviaa ajoi Hape. Kyydissä oli myös Jyri ja Rale. Kokeneita Haanjan kisaajia kaikki.

Tällä viikolla säät olivat olleet Suomessa ja Virossa erinomaiset. Aurinko oli jo viikon verran paistanut poutataivaalta ja vettäkään ei ollut satanut. Ismo oli puhelimessa pari päivää aikaisemmin esittänyt toiveen että jos vaikka tänä vuonna rata olisi kova ja kuiva.

Olin tyrmännyt Ismon toiveet ja kertonut että Facebookissa kisajärjestäjä oli kertonut että sateinen kesä oli pitänyt huolen että notkopaikat olisivat pehmeitä ja kosteita. Lisäksi järvien, jokien ja ojien vedet olisivat korkealla, joten veden alla olevat polut aiheuttivat ratamestarille painetta radan viime hetken muutoksiin.

Jatka lukemista Haanja 100 – syysretki Viroon

Himos Epic 2017

Fillarifoorumille ilmestyi viime kesänä ilmoitus uudenlaisesta maastokisasta, joka endurokisan tyyliin muodostuu erikoiskokeista, jotka kuitenkin sisältävät monipuolisemmin maastopyöräilyn elementtejä kuten kivikkoa, juurakkoa, kangasmetsää, metsäteitä, alamäkia ja ylämäkiä. Samalla kun erikoiskokeiden pituudet vaihtelevat kahdesta kymmeneen kilometriin. Ja boonuksena puhuttiin, jopa ajovaloista ja kahdesta kisapäivästä. Tämä ilmoitus huomioitiin heti MC Krampin riveissä. Kun myöhemmin syksyllä Himoksella järjestettiin päivän opastettu maastolenkki tulevissa kisamaastoissa oli MC Krampin Vääksyn osasto paikalla nuuskimassa millaisesta maastosta on kyse.

Ja hymyssä suin Vääksyn pojat takaisin kotiin ajelivat. Oli luvassa yli 100 metrin korkeuseroja, juurakkoja, kivikkoa ja kalliota. Kaikkea kivaa!

Jatka lukemista Himos Epic 2017