Aihearkisto: Kilpailut

Mudaa, mudaa ja mudaa = Haanja 100 MTB 2019

Kerrotaan, että Eskimoiden käyttämässä kielessä olisi 200 lunta, sen olomuotoja ja ominaisuuksia kuvailevaa sanaa. Faktaa on, että suomen kielessä noita sanoja on laskentatavasta riippuen vähintään puolisen sataa. Afrikan hiekka-aavikoiden alueella puhutuissa kielissä hiekkaa kuvaavia sanoja on lingvistien mukaa myös laskettavissa useita satoja.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna ihmettelen Google-kääntäjän varsin suppeaa valikoimaa vironkielisistä vastineista sanoille muta, rapa ja kura. Nämä kaikki voidaan näköjään ilmaista helposti yhdellä sanalla: muda. Tämän nerouden ansiosta voin kuvailla siis  kisaraportissani kaikkia veden ja eri pintamaalajien konsentraatteja yhdellä ainoalla vironkielen sanalla – muda!

Kun ryhmä miehiä kokoontuu keran vuodessa puhumaan, niin silloin puhutaan…säästä

Varsinainen tarinamme alkaa, kun eräänä perjantaisena aamuna MC Krampin taistelutahtoa uhkuva Haanja 100 Dreamteam suuntasi maastopyörillä lastatun kuljetuskalustonsa kohti Etelä-Viroa ja Haanjan luonnonpuistoa. Neliskulmaisiksi muotoutuneista pupilleista päätellen säätiedotusta oli tuijotettu ruuduista ja mobiililaitteista herkeämättä viikkokausia. Krampin kotimaan vaihtopenkille jääneet jäsenet purkivat turhautumistaan maalailemalla mitä hirveimpiä ilmasto-olosuhteita urheilusuoritusta tekevän tiimin hengen ”kohottamiseksi”.

Niinpä majoitustukikohdassa kokoontuikin maastopyöräilyä harrastavia, paikallisen syyskuisen ilmaston vakavailmeisiä erityisasiantuntijoita tutkimaan taivasta ja sääkarttoja todetakseen seikan, joka oli jo hyvin kaikkien tiedossa  – märkä ja kurainen päivä maastopyörän selässä oli tulossa. Majoituksena toimi jo useamman vuoden aiempien reissujen perusteella hyväksi havaittu täyden palvelun maalaistalo, jossa emäntä Siri vastasi vieraiden hyvinvoinnista tarjoten herkullista kotiruokaa aina kun nälkä yllätti – ja vaikka ilman nälkääkin.

Kisapäivä valkeni juuri niin sateisena ja harmaana kuin kaikki merkit ja historia olivat ennakoineet. Jos nyt valkenemisesta voi edes puhua – pilvien harmaa massa roikkui parkymmentä metriä maanpinnnan yläpuolella ja suolti sisuksistaan sadetta ja tihkua. Viron kielessä sadetta kuvataan sanalla vihm, ja nyt tosiaan vihmoi. Myös edellisen parin viikon aikana Esteri oli ollut sen verran antelias, että maasto oli varmasti huuhdottu pölystä vapaaksi.

Kramppilainen ei vettä pelkää!

Kisavaatetuksen arvontakierrosten jälkeen siirryimme lähtopaikalle ja asetuimme lähtökarsinaan odottamaan AC/DC:n Highway to hell -tunnaria, joka johdatti meidät  asfaltoitua pikaväylää pitkin ..no helvettiin –  mutta paljon mudaisempaan sellaiseen kuin itse Dantekaan olisi pystynyt edes kuvittelemaan.

Niin oli hauskaa, että tämän parempaa ryhmäkuvaa ei huomattu ottaa 😉
Slippery when mud

Jo ensimmäisillä kilometreillä edellä ajavan takarenkaasta lentävä mudavesi sumensi näkökentän ja värjäsi vaatteet maanläheiseen vaaleanruskeaan sävyyn. Polkuosuuksien alkaessa vedenpitävät sukat olivat täynnä vettä ja siellä se myös pysyi maaliin saakka – varsin toimiva tuote siis.

Polkuosuudet ja varsinkin ne alamäet olivatkin mudan liukastamaina varsinaista miesakrobatian juhlaparaatia. En tiennytkään, miten kummallisiin asentoihin ihmiskeho voikaan vääntyä, kun polkupyörän etupyörän luistaessa alta onneton pyöräilijä kohtaa maanpinnan. Näitä tapauksia riitti ja usein mäen sai lasketella rauhassa ajouran reunalta pitoa hakien ja samalla sisäänpäin hekotellen mutaisten hahmojen asetelmaa. Tästä metkasta ilmiöstä on Jussin kameran narulle tarttunut hykerryttäviä esimerkkejä:

Jos liukasta riitti alamäessa, ei ylämäki tehnyt poikkeusta muuten, kuin että tällä kertaa pyörät liikkuivat useimmiten kuljettajiensa työntäminä. Mäkeä reitillä riitti, ja jos mielikuvissa Viro olikin esiintynyt tasaisena ja mäettömänä peltovoittoisena maa-alueena, niin Haanjan metsät olivatkin sitten kaikkea muuta. Myös herkullista flow-polkua reitillä oli, mutta tuota tajunnanvirran tyhjentämää täydellistä ajokokemusta oli hankala saavuttaa liukkaan ulosajon vaaniessa jokaisessa ohjaustangon kääntämistä vaativassa mutkassa. Suomalaisesta maastokisasta poiketen riettiä oli vedetty pellolle myös melko runsaasti. Mönkijällä heinikkoon ajetussa urassa rengas ei rullannut ja alamäkiinkin sai polkea tarmokkaasti eteenpäin päästäkseen.

Pyöräilijä polkee vatsallaan… erityisesti Haanjassa

Huoltopisteillä sekä palvelu että tarjonta oli ensiluokkaista. Jos jonkinlaista herkkupalaa oli tarjolla ja ne tarjoiltiin talkooväen toimesta iloisesti hymy huulilla. Märät ajokamppeet ja muutaman asteen lämpotila pitivät kuitenkin huolen, että matkaa oli jatkettava ja jätettävä hypotermiapyöräilyn kokeminen toiseen kertaan. 

Vaikka epätoivo välillä synkisti ajatukset ja olisin hetkittäin ollut valmis heittämään pyörän mudaiseen lepikkoon, alkoi kilometripylväissä maalin etäisyyden kertova lukema pienemään ja pako mutahelvetistä näytti olevan mahdollisuuksien rajoissa. Lopulta maastokin hieman kuivui, tai ainaikin spoorien pohjalta alkoi löytymään kiinteää maanpintaa ja tämä siivitti kulkua jo merkittävästi ripeämmäksi. Maaliviivan ylittäessä oli tunne, että olisihan tätä vielä pari tuntia jaksanut. Sikäli jaksaminen ei ollut ihme, kun mutaisessa maastossa tunkatessa ja taluttaessa keskiteho jäi alhaisemmaksi kuin vastaavan pituisella kotimaan maastolenkillä.

Mudaa oli tuolla sadan kilometrin sprinttimatkalla kertynyt pyöräkalustoon ja ajovarusteisiin jopa niin paljon, että sitä riitti vielä kotiin viemisiksikin – juuriharjalla suoritetun putsauksen jäljiltä kalustoa vielä koristaa vaalenruskean mudakerroksen jäänteet ja ajovaatteista sävy ei ehkä häivy pesemälläkään – Kamppeet oli esipestävä huolllisesti puutarhaletkulla ennen kuin uskalsi tuoda varusteita pesukoneen lähellekään.

Hurjimmille tätä mudahajuista, -väristä ja makuista liukastelua ei riittänyt sadan kilometrin kerta-annos, vaan renkaita luistateltiin peräti sadan miilin, eli mailin edestä. Koulumatikalla tuosta saadaan 160 kilometriä. 

Ja se on paljon se, ehkä jopa vähän liikaa – vai onko sittenkään…?

MC Kramppi Team Haanja 100: Jari, Jussi, Mika  ja Mikko - mukana seurueessa Ismo, Hape ja Rauli

Haanja 100

Kaksi autoa ajoi kohti Võrumaata. Etummaisessa pakettiautossa hiki virtasi, kun aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti 24 astetta. Ilmastointilaitteen kylmäaineet olivat jääneet matkalle jo aikaisemmin helteisenä kesänä. Tunne oli outo, kun kuitenkin oltiin jälleen kerran matkalla Haanja 100 maastopyöräkisaan, joka järjestetään Etelävirossa loppusyksystä. Kylmää, märkää ja mutaista on yleensä kisaan liitettyjä adjektiivejä. Ei tällaista säätä olla Haanjaan tultu hakemaan. Ismokin oli samaa mieltä. Metsässähän voi tulla kuuma tällaisena päivänä. Onneksi sääennuste lupaili säähän muutosta lauantaiaamuksi.

Jatka lukemista Haanja 100

MC Kramppi järjesti PH-Cupin maastopyöräkisan Vääksyssä

Keskiviikkona 13.6.2018 pidettiin kauden toinen Päijät-Hämeen maastopyöräcupin kilpailu Vääksyssä Pasolanharjulla. Kilpailun järjestelyistä vastasi MC Krampin Vääksyn osasto Mika ja Jussi.

Pasolanharjulle oli merkattu 3,3 kilometriä pitkä reitti nopeaa kangasmetsäpolkua. Korkeuerotkin reitillä olivat maltilliset alle 10 metriä.

Kilpailun nuorin osanottaja. Kuusi vuotias Väinö Linnala.

Kilpasarjalaiset ajoivat kisaa 6 kierrosta, harrastesarjalaisten ja junioreiden tyytyessä hieman maltillisempiin kierrosmääriin. Kilpailijoita Vääksyn kisaan osallistui kaikkiaan 18.

Lisää kuvia kilpailusta osoitteesta:

https://www.dropbox.com/sh/bk01wq8tsxz9asp/AABFguBx6yaD4HqkCM1p3mzoa?dl=0

Aulanko MTB 2016

Aulangon Maastokisan starttiviivalle kokoontui edustava joukkio Kramppilaisia  ottamaan mittaa kuka mistäkin. Krampin paidan esiintymistaajuus oli 3kpl /startti, joten huomioiden sen tosiasian, että kysessä ei ole mikään kilpaseura, voidaan esiintymistiheyttä pitää suorastaan hyvänä. Oikeastaan Emil voidaan löyhällä laskentatavalla laskea Kramppilaisiin, vaikka ajoikin LaPyn väreissä. Sovitaan siis että Aulangon metsiin karautti starttipistoolin pamahtaessa 3½ Krampplaista.

da2b2f3a-4fe8-453a-b017-8803cdf15a71
Niskaa paidankaulukseen ja kohti tuttua tuntematonta. Huomaa uusi MC Kramppi -tiimipaita.

Jatka lukemista Aulanko MTB 2016

Haanja 100 – Mud, sweat and no coffee breaks!

IMG_2429

Mersun Sprinter ajoi kohti etelä Viroa. Tavaratila oli lastattu täyteen polkupyöriä ja sisällä autossa istui takapenkillä itseni lisäksi Mikko Mannari Kuusankoskelta ja Jyri Ansa Orimattilan Toiveesta. Etupenkillä istuivat legendaariset puukon veljekset Joutsasta. Nykyään Jyväskylän pyöräilijöitä edustavat Ismo ja Vesa Saari. Valitettavasti retkikuntamme itseoikeutettu ryhmänjohtaja, seitsemän peräkkäistä Haanja 100 kisaa ajanut Hape oli joutunut jäämään pois kuumeen takia.
Tallinnan laivasatamassa meitä oli vastassa pari virolaista pyöräilykaveriamme. Näistä Tönis tiesi kertoa että kisareitti oli kuiva. Kisan järjestäjällä oli edellisenä päivänä ollut jopa vaikeuksia saada lyötyä reittimerkkien tolppia kovaan kuivaan maahan. Lähestyessämme Vôrua missä kisa käytiin alkoi kuitenkin satamaan vettä.

Jatka lukemista Haanja 100 – Mud, sweat and no coffee breaks!

Rtech MTB marathon, Valkeakoski

En ole koskaan ollut mutapainin ystävä ja mieluummin en kiipeä pyörän selkään ollenkaan, jos rapakelejä on tiedossa. Tai ainakin valitsen reittini siten, että ravan roiskuminen minimoituu. Tänään kuitenkin sain nauttia rapa-kura-mutanaamiosta ja jopa maksoin siitä,  ja vieläpä oli hauskaakin. Nimittäin sain kummallisen ajatuksen aamulla herätessäni osallistumisesta Rtech maraan Valkeakoskella. Kun ykköstykistä oli taas etukumi tyhjentynyt, ja tapani mukaan kisaan ja starttiviivalle lähteminen oli sekuntipeliä, päätin ottaa alle läskipyörän jossa oli vielä talvi-ilmat renkaissa. Kesäkelissä ei ole tullut ihan hirveästi läskillä ajeltua, joten rengaspaineiden säätö aiheutti melkoista päänvaivaa. Lopulta arvelin marareitin olevan pääosin metsäautotietä, joten laitoin liki maantiepaineet alle. Starttiviivallakaan en vielä tiennyt, että tulevaisuus tulisi osittamaan valintani vääräksi. Nimittäin aika kivikkoinenhan reitti sitten loppujen lopuksi oli, ja meininki oli kuin flipperin kuulalla kun kimpoilin kiveltä toiselle. En arvannut kuitenkaan alkaa säätämään kesken kisan, ilman lisääminen kun ottaa minipumpulla varovasti arvioiden miljardi pumppausliikettä.

Rtech MTB Marathon 2015-99
Rata oli vauhdikas, ja välillä ajettiin läskilläkin isosti

Kaksi ekaa kierrosta sujui hyvin, paitsi että iso, karkea rengas heitti sateen uittamalta radalta rapaa naamalle aivan käsittämättömiä määriä, kuin lapiolla olisi mätetty. Kuraa lensi myös suuhun muutaman kotikärryllisen verran, kun hapenkulkua tehostaakseni jouduin haukkomaan henkeä suu auki. Kolmannen kierroksen alussa iski vatsakrampit ja huono olo, ehkä syödyn liejun määrällä oli jotain osuutta asiaan.. Myös kisakassista löytyneen urheilujuoman konsentraatio oli lievästi sanottuna väkevä, kuin Limoncelloa olisi kurkkuunsa kaatanut.

Jouduin jättämään 60km lenkin viimeistä kymppiä vaille kesken, aikaa tuohon vajaaseen viiteenkymppiin kului reilut kaksi ja puoli tuntia. Eli ihan kohtuullisessa vauhdissa oltiin. Jos olisin ajanut neljänkymmenen kilsan sarjassa, olis sijoitus ollut viiden kärjessä. Mutta turha spekuloida, ei auta itku markkinolla. Kisasta jäi kuitenkin mukava fiilis; järjestelyt toimivat, fillari kulki (silloin kun kulki), ja reitti oli hyvä. Ehkä ensi kesänä uudestaan, mutta alle täytyy ottaa hieman nopeampi kulkupeli lyllerön sijaan, vaikka yllättävän mukavaa vauhtia pystyi läskilläkin pitämään.

Mika

MC Kramppi lähdössä Tahko MTB kilpailuun

Lauantaina 27.6.2015 on vuorossa Suomen suurin maastopyörätapahtuma Tahko MTB, johon tänäkin vuonna osallistuu  ainakin 8 kramppilaista. Tämän vuoden kisaan ilmoittautuneista kramppilaista huomioitavaa on että puolet on ilmoittautunut 180 kilometrin matkalle. Aamu viiden startissa matkaan on lähdössä Jussi, Jartsa, Petteri ja Tase. Liekkö sattumaa mutta koko jengi ajaa Cannondalen pyörillä. Viivalla nähdään siis ainakin Prophet 27.5, Trigger 29, Moto 27.5 ja Scalpel 29.

Tästä porukasta ainoastaan Tase on aikaisemmin ajanut matkan. Kalustohuolien takia ihan alkumatkaa lukuun ottamatta lainakalustolla. Toivottavasti tänä vuonna kaikilla pysyy kalusto ja fysiikka kunnossa maaliin asti.

Muutenkin lähes koko vuorokauden on Kramppilaisia polulla. Antti starttaa jo puolilta öin 60 kilometrin matkalle. Aamu viideltä starttaa pitkän matkan tiimi ja kello yhdeksältä starttaa krampin kiireisimmät kuskit. Antti ottaa päivän mittaan sitten vielä lyhyemmän kierroksen poikansa kanssa kun on ensin päästellyt liiemmät höyryt yö-Tahkolla.