Kaikki kirjoittajan mikak artikkelit

Tutustumista Evo MTB 2018 trail weekendin reittiin

Retki tuli tehtyä, tosin hieman spekseistä poiketen. Pyörän kantaminen on sen verran hidasta hommaa, että aikaikkunan pokat ja saranat tulivat vastaan ja retkeä lyhennettiin vähän. Pois jäivät jo aikaisemmin tiedustelemani metsäautotiepätkät, jota lajia saatiin tosin nauttia jo alkumatkasta ihan kylliksi. Keskustelua ryhmän (Hape ja minä) keskuudessa herätti maastopyöräilykisaan hieman kummallinen reitti…

Niemisjärven rantapolku ei soveltunut ajamiseen, vaikka muuten kiva polku olikin.

Kiuvaskivillä päällystettyjä sepeliteitä oli paljon, niitä pitkin kaahattiin metsäautoteiden kautta umpimetsään, jossa kisareitin saattoi päätellä vain puihin ripustetuista nauhoista ja metsään raivatusta parin metrin oksattomasta alueesta. Toki mukana oli myös laatupolkua, mutta turhan usein ”poluilla” eteneminen tapahtui polkupyörää kantaen. No onhan kisaan vielä aikaa ja yllättävän nopeasti asioita tapahtuu sitten kun asioita alkaa tapahtumaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Hienoista ja uusista, itselleni aikaisemmin tuntemattomista poluista voisin mainita esim.  Kalliojärven rantapolun.

Olen yrittänyt olla rakentava ja antanut reitin suunnittelijalle asiallisesti palautetta jo aikaisemmin tehdyn retken perusteella tekemistäni havainnoista. Toivon todella, että tapahtuma onnistuu!

Kalliojärven rantapolku

Tällä kertaa saatiin myös muistutus sisuskumien hyödyllisyydestä. Hape murjoi kivikossa takavaihtajansa tunnistamattomaksi alumiinimöykyksi ja eteneminen kampia pyörittämällä päättyi konkarin osalta juurikin samalla hetkellä. Cännärin vaihtajan korvake tuntuu olevan kestävää laatua, kun ei vaihtajan väkivaltaisen lopun aikana osittanut mitään heikkouden merkkejä. Onneksi mukana sattui olemaan varasisuri, jolla sain epäonnisen kanssapyöräilijän hinattua takaisin kuljetuskaluston luokse.

Niksipirkka: Sisuskumea voit käyttää myös maastopyöräretkellä kalustorikon kohdanneen kaverin hinaamiseen – sujauta vaan sisuri satulaputken ympäri ja ala polkea – helppoa ja kätevää!

Tässä saatiin myös muistutus MC Krampin lenkkien solidaarisesta luonteesta – kaveria ei todellakaan jätetä.

Mukava retki, huolimatta hieman totuttua erikoisemmasta reitistä.

MC Krampin perinteinen Evon kesäretki 2018

Esipuhe

Menneenä lauantaina, jo ties kuinka monetta kertaa, MC Kramppi rymysi Evon metsissä. Retkeä ei koskaan rykäistä hetkessä kasaan, vaan päivämäärä oli naulittu kalentereihin jo joulukuun alussa. Muutenhan nämä retket tuntuvat kuivuvan kokoon, kun aina löytyy siskonmiehen kaiman kummipojan pystykorvan suksipussin ristiäisiä sun muuta ”tärkeätä”. Mutta nyt siis tilanne oli tämä, että olimme kuvassa lähtövalmiina: Kake, Mikko, Jari, allekirjoittanut Mika, Timo ja Antti. Kalansilmäobjektiivia piteli Jussi. Jussi oli lääkärin ukaasin alla taipunut keventämään retkeään, mutta oli toki vahvasti mukana kuvioissa monitoimimiehen ja kahvilaluotsin roolissa.

Retkiraportti

Lyhennän raporttia hieman: Lähdimme Evokeskukselta, jonne palasimme noin yhdeksän tuntia myöhemmin.

Kauneus asuu yksityiskohdissa

Herkullisimpiahan tällaisissa koko päivän poikain retkeilyssä ovat yksityiskohdat. Jostain syystä olemme nimittäin joutuneet tyytymään äijäseurueeseen yrityksistä huolimatta. Emily Batty, tai kukaan muukaan kutsumistamme vierailijoista ei ole vielä saanut retkeä sopimaan kalenteriinsa. Kim, (juuri se Pohjois-Korean edeskäypä) ei ole saanut pyöräänsä huollettua vielä.

Tällä kertaa esittelen retkellä tärkeiksi muodostuneita asioita avainsanojen muodossa:

#kivikkojuurakkohelvetti – tätä lajia Evolla piisaa. Välillä pyörä kulkee Evon maastoissa vain molemmat renkaat ilmassa. Valitettavasti kuskilla on yleensä tällöin molemmat jalat maassa. Mutta näin niitä timantteja hiotaan. Edellä esitetty ei koske Krampin ainoata juniorijäsentä, eli Kakea.

Syrjänharju nollilla  🙂

#hyttyset – niiden määrä on kääntäen verrannollinen tauon pituuteen.

#kaatuminen – tälläkin kertaa nähtiin kattava repertuaari erilaisia tapoja kohdata maanpinta. Komeimmasta voltista vastasi Antti, jonka suoritusta voitaisiin luonnehtia perinteiseksi OTB:ksi, lisämaininnalla ”näyttävä”. Jos palkintoja jaettaisiin, valitsisin ehdottomasti ykköseksi Mikon, joka onnistui suorittamaan kaksi liki identtistä naamalleen menoa. Lisäarvoa suoritukseen toi sen suorittaminen viattoman koiranulkoiluttajan todistaessa tapausta muutaman metrin etäisyydeltä. Kyllähän siinä rouvan ilme oli näkemisen arvoinen. Epäonnisen pyöräilijän kasvot säilyttivät Tinderikelpoisuutensa vain lipan ansiosta, joka valitettavasti tuhoutui maahansyöksyssä. Tästä päästäänkin kätevästi seuraavaan avainsanaan.

#lippa – ja nyt haluan kohdistaa huomion erääseen Evon retkellä mukana olleeseen lippaan. Oletan että se kuului Jarille, kasvoja kun ei lipan alta kertaakaan näkynyt…puhe kyllä kuului katkeamattomana luuppina. Lippa on se monien mielestä täysin tarpeeton uloke, joka sojottaa maastopyöräilijän etupuolella. Mutta…lipan hyödyt ovat kiistattomat. Se indikoi ensinnäkin suunnan, johon pyöräilijä aikoo seuraavaksi kääntyä. Myös tuulen suunta on helppo päätellä lipan kompassikulmasta. Lipan muodostama makroilmasto muodostaa myös suojan koko seurueelle – olipa kyseessä sade tai paahtava auringonpaiste. Se myös kertoo, onko kyseessä oikea maastopyöräilijä, vai sattumalta mukaan eksynyt maantierenkaan kuluttaja. Itse en lippaa omista, ja psykoterapialasku on jo kohonnut tähtitieteellisiin summiin, vaikka identiteettikriisin hoidossa ei ole päästy alkua pitemmälle.

On olemassa lippoja ja lippoja. Tässä näyte jälkimmäisestä.

#eväät – eväiden tehtävä pitkällä pyöräilyretkellä on hoitaa kaksi asiaa. Tietysti kuskin on hyvä saada energiaa kammen pyöritykseen, mutta tärkeämpi tehtävä on herättää kateutta ja ihailua kanssaretkeläisissä. Eilen itse Jyrki Sukulakin olisi kiemurrellut kateudesta Kaken repusta löytyneelle valikoimalle. Eväskattauksessa oli läsnä niin mannermaisia makuja kuin eksoottisia vivahteitakin. Eväiden määrässä ei kuitenkaan ylilyöntejä voi tehdä. Tai siinä uskossa olin vielä eilen – harvoin kotimatkan autosiirtymän eväät löytyvät retkirepusta vielä pyöräretken päättyessäkin.

Kaken ehtymättömästä repusta löytyi mm. nakki.

#Snakeskin – melkeinpä vaatimus Evon retkeilijälle. Yleensä Snakeskinit huomaa vasta silloin, kun ne puuttuvat. Samaan kategoriaan menee sisärengas.

Rengasremontti hyttysparven keskellä – ei muuten naurata.

#varapyörä – Nykyään autoissa ei varapyörä ole välttämätön. Onneksi Timolla (alias Kukkilan Panttaani) sattui sellainen olemaan autossaan. Läskipyörän takarenkaan henkäistyä viimeisen henkäyksensä löytyi auton katolta Trekki, jolla polkuajelu saattoi jatkua.

#hissitolppa – auttaa Evon maastojen teknisimmissä spoteissa. Tolppa on kuitenkin mekaanis-hydraulis-pneumaattis-maagis-mystis -härveli. Se saattaa rikkoutua vanhuuttaan tai kovan käytön seurauksena. Silloin siitä usein tulee:

#maisemahissitolppa – Kaken hissitolppa, joka lopetettuaan toimintansa jouduttiin nostamaan yläasentoonsa rungossa. Välillä tolppa kuitenkin venähti täyteen mittaansa, ja pyörän päälle kiipeämiseen tarvittiin miesvoimistelijan notkeutta sekä köysitaljasysteemiä.

#kramppi – näitä kun on riittävästi, ja osoittaa kestävyytensä pitkillä retkillä ja porukkalenkeillä, voi liimata MC Krampin tarran pyöräänsä tai kypäräänsä. Tai mihin haluaa. Kestävyys tässä yhteydessä tarkoittaa kykyä kestää kevyttä suunsoittoa 10h putkeen.

#Evokeskus – Evokeskus voisi kieritellä itsensä tervassa ja höyhenissä. Olla nyt kesäviikonloppuisin kiinni parhaimman kesäretkeilykauden aikaan. Tämä seikka kun meille selvisi, alkoi usko koko retken toteutumiseen horjua. Onneksi ongelmilla on taipumus ratketa, ja kahvihampaan kolotus hoidettiin muilla keinoin.

#Evon luonto – nyt on aika vakavoitua. Reitit ovat toki haastavia, mutta tarjoavat pyöräilijälle, taitotasosta riippumatta, niin haasteita kuin onnistumisen kokemuksiakin. Välillä on pakko nöyrtyä, ja ottaa pyörä olalle. Välillä loivasti kumpuileva teknisesti vaativa polku tarjoaa vauhtia ja tekemistä niin keholle kuin hermostollekin. Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulun metsäosasto tarjosi myös tunnelmia autiomaasta, vai olisiko ollut suorastaan Marsista. Kaskeamisen jälkeisen noen ja hiilen muodostaman mustan maanpinnan keskellä kiemurtelevan polun ajaminen oli sykähdyttävä kokemus. Myös ympäröivä luonnon rauha ilman moottoriteitä ja ABC-huoltoasemia nostatti tunnelman suorastaan erämaiseksi.

Kuumaisemaa

#Jussi – vaikka miehellä oli lääkärin ohje olla rasittamatta kipeytynyttä jalkaansa, oli mies kympillä mukana. Valokuvaus, raatoauton kuljetus, luotsaaminen polkuja pitkin Tarukselle Padasjoen Kullasmarinaan ja vielä retken lopuksi yllätyksenä järjestetty makkara-olut-energiajuoma-kokishuolto oli paljon enemmän kuin kukaan retkeläisistä olisi kehdannut pyytää.

Maistuva loppuyllätys
Lopuksi

Hieno päätös hienolle retkelle. Maastopyöräily on lajien kuningas, ja tällaiset koko päivän retket loistavassa seurassa ovat sen kruununjalokivi. Evon retken kaltaisten tapahtumien ansiosta jaksaa taas kammen pyöritystä harjoitella.

t. Mika

ps. MC Kramppi löytyy myös instagramista, seuraa ihmeessä edesottamuksiamme #mckramppi

 

 

Syksyn paras porukkalenkki ever!!

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun suuntasin kohti starttipaikkaa. Aamulla ulkolämpömittarin lukemia tarkastellessani mietin jopa lyhyitä ajokamppeita, olihan intiaanikesän jälkeinen syksy ollut tavattoman lämmin ja vähäsateinen. Kiirehdin lähtöäni, jotta ehtisin tapojeni mukaisesti ensimmäisenä lähtöpaikalle. Toisaalta, mikäs kiire tässä olisikaan ollut, olinhan toki jo edellisenä iltana pakannut tarvittavat varusteet reppuun sekä annostellut nesteytyssuunnitelman mukaiset konsentraatit juomapulloihin. Aikainen aamuherätys ja perheen kanssa nautittu monipuolinen aamupalahetki ovat myös onnistuneen pyöräilypäivän peruspilareita.

Jatka lukemista Syksyn paras porukkalenkki ever!!

Vanha vuosi, vanhat kujeet

Tänään saimme MC Krampin lauantailenkillä nauttia kaikenlaisista ajoalustoista – pehmeästä upottavasta lumesta, kurasta, kuivista ja täysin sulista metsäpoluista, jäätiköstä, kuivasta ja märästä asfaltista. Oikeastaan vain puuterilumi ja kova hanki jäivät kokematta. Koko porukka (Oz, Jussi, Kake, meitsi) oli varustautunut nastarenkailla, joten meno maistui pääosin jäisillä poluilla eikä vauhtia tarvinnut ainakaan pitojen puutteessa hillitä. Jatka lukemista Vanha vuosi, vanhat kujeet

MC Kramppi -tekstiilit

MC-Krampin uudet tekstiilit vuodelle 2016. Design M. Koivisto. Samaa designia noudattelee myös pitkahihainen versio paidasta. Grafiikka saattaa esiintyä mustan ja valkoisen lisäksi myös muussa kuin oranssissa tehostevärissä. Hirvimerkit hihoissa, ”racing -stripit” sekä hirvikuviot toimivat tunnistettavina graafisina elementteinä. Suunnittelijalla kaikki oikeudet grafiikoihin (pois lukien original MC Kramppi logo).

Voit ladata painovalmiit PDF-tiedostot (jäsenille) Download

Paita

Aulanko MTB 2016

Aulangon Maastokisan starttiviivalle kokoontui edustava joukkio Kramppilaisia  ottamaan mittaa kuka mistäkin. Krampin paidan esiintymistaajuus oli 3kpl /startti, joten huomioiden sen tosiasian, että kysessä ei ole mikään kilpaseura, voidaan esiintymistiheyttä pitää suorastaan hyvänä. Oikeastaan Emil voidaan löyhällä laskentatavalla laskea Kramppilaisiin, vaikka ajoikin LaPyn väreissä. Sovitaan siis että Aulangon metsiin karautti starttipistoolin pamahtaessa 3½ Krampplaista.

da2b2f3a-4fe8-453a-b017-8803cdf15a71
Niskaa paidankaulukseen ja kohti tuttua tuntematonta. Huomaa uusi MC Kramppi -tiimipaita.

Jatka lukemista Aulanko MTB 2016

Omalla lomalla

panoraama_Teijo
Prologi

Vuosittaisen äijäloman ajankohta lipsahti taas kesän ehtoopuolelle, kiitos loistavien kesäkelien. Vaikka lähisuvusta tarjottiin käyttööni uudenkarheaa asuntoautoa, halusin tehdä reissun vanhalla kunnon tölkillä, eli hallussani olevalla kokoelmalla saksalaista ruosteista peltiä, kolhuista lasia ja aavistuksen savuttavaa 90-luvun dieselmoottoritekniikkaa. Raumalla vietettyjen opiskeluvuosien ansiosta olen tykästynyt länsirannikon maanmuotoihin ja entisen merenpohjan runsaana esiintyviin kallioihin. Niinpä päätin suunnata keulan taas kohti lounaista Suomea.

Jatka lukemista Omalla lomalla

Rtech MTB marathon, Valkeakoski

En ole koskaan ollut mutapainin ystävä ja mieluummin en kiipeä pyörän selkään ollenkaan, jos rapakelejä on tiedossa. Tai ainakin valitsen reittini siten, että ravan roiskuminen minimoituu. Tänään kuitenkin sain nauttia rapa-kura-mutanaamiosta ja jopa maksoin siitä,  ja vieläpä oli hauskaakin. Nimittäin sain kummallisen ajatuksen aamulla herätessäni osallistumisesta Rtech maraan Valkeakoskella. Kun ykköstykistä oli taas etukumi tyhjentynyt, ja tapani mukaan kisaan ja starttiviivalle lähteminen oli sekuntipeliä, päätin ottaa alle läskipyörän jossa oli vielä talvi-ilmat renkaissa. Kesäkelissä ei ole tullut ihan hirveästi läskillä ajeltua, joten rengaspaineiden säätö aiheutti melkoista päänvaivaa. Lopulta arvelin marareitin olevan pääosin metsäautotietä, joten laitoin liki maantiepaineet alle. Starttiviivallakaan en vielä tiennyt, että tulevaisuus tulisi osittamaan valintani vääräksi. Nimittäin aika kivikkoinenhan reitti sitten loppujen lopuksi oli, ja meininki oli kuin flipperin kuulalla kun kimpoilin kiveltä toiselle. En arvannut kuitenkaan alkaa säätämään kesken kisan, ilman lisääminen kun ottaa minipumpulla varovasti arvioiden miljardi pumppausliikettä.

Rtech MTB Marathon 2015-99
Rata oli vauhdikas, ja välillä ajettiin läskilläkin isosti

Kaksi ekaa kierrosta sujui hyvin, paitsi että iso, karkea rengas heitti sateen uittamalta radalta rapaa naamalle aivan käsittämättömiä määriä, kuin lapiolla olisi mätetty. Kuraa lensi myös suuhun muutaman kotikärryllisen verran, kun hapenkulkua tehostaakseni jouduin haukkomaan henkeä suu auki. Kolmannen kierroksen alussa iski vatsakrampit ja huono olo, ehkä syödyn liejun määrällä oli jotain osuutta asiaan.. Myös kisakassista löytyneen urheilujuoman konsentraatio oli lievästi sanottuna väkevä, kuin Limoncelloa olisi kurkkuunsa kaatanut.

Jouduin jättämään 60km lenkin viimeistä kymppiä vaille kesken, aikaa tuohon vajaaseen viiteenkymppiin kului reilut kaksi ja puoli tuntia. Eli ihan kohtuullisessa vauhdissa oltiin. Jos olisin ajanut neljänkymmenen kilsan sarjassa, olis sijoitus ollut viiden kärjessä. Mutta turha spekuloida, ei auta itku markkinolla. Kisasta jäi kuitenkin mukava fiilis; järjestelyt toimivat, fillari kulki (silloin kun kulki), ja reitti oli hyvä. Ehkä ensi kesänä uudestaan, mutta alle täytyy ottaa hieman nopeampi kulkupeli lyllerön sijaan, vaikka yllättävän mukavaa vauhtia pystyi läskilläkin pitämään.

Mika