Aulanko MTB 2016

Aulangon Maastokisan starttiviivalle kokoontui edustava joukkio Kramppilaisia  ottamaan mittaa kuka mistäkin. Krampin paidan esiintymistaajuus oli 3kpl /startti, joten huomioiden sen tosiasian, että kysessä ei ole mikään kilpaseura, voidaan esiintymistiheyttä pitää suorastaan hyvänä. Oikeastaan Emil voidaan löyhällä laskentatavalla laskea Kramppilaisiin, vaikka ajoikin LaPyn väreissä. Sovitaan siis että Aulangon metsiin karautti starttipistoolin pamahtaessa 3½ Krampplaista.

da2b2f3a-4fe8-453a-b017-8803cdf15a71
Niskaa paidankaulukseen ja kohti tuttua tuntematonta. Huomaa uusi MC Kramppi -tiimipaita.

Maasto oli taattua Aulankoa. Rata sopii erityisesti kaikille jotka kärsivät loppunousuallergiasta, sillä suurimmat vertikaalimetrilukemat kerätään jo heti reitin alkupäässä kun lähdetään nousemaan muutaman laskun kautta kohti Aulangon näkötornia. Monessa yhteydessä kehuttua maisemaa en ole itse ehtinyt ihastelemaan vielä kertaakaan, vaikka jo kolme kertaa näissä karkeloissa osallisena olen ollut. Ehkäpä ylämäkeä jyyhkiessä huomion varastaa lähinnä edellä ajavan selkä, tai sen lähentyminen ja loittoneminen oman pedaalipowerin annostuksen tahdissa.

Radalla on hyvät pätkät ihan oikeaa maastoajoakin. Pitkiä nousuja maustavat vauhdikkaat laskut, joista satojen renkaiden kuviot kaivavat jäänliukkaan liejun esille. Tämä lisättynä numerolapun aiheuttamaan kisahuumaan ja koviin nopeuksiin muodostaa yhdistelmän, jonka ansioista ei maastopyörän ohjaamossa ole tylsää. Myös miltei mustan aukon tiheyden omaavat kuralätäköt,  joista pääseminen tuntuu olevan miltei mahdototna,  imevät reisistä viimeisetkin energian rippeet. Tässä kevytkin kisapyörä tuntuu kohtaavan kriittisen massansa. Kivikkoiset polut ja vauhdikkaasti kumpuilevat singletrackit muodostavat nautittavan kokonaisuuden, jossa maastokuski voi käyttää parasta osaamistaan ja nauttia menosta täysin siemauksin.

Tällä kertaa starttiviivalle oli löytänyt tiensä ennätysmäärä kilpalilijoita. Ja mikäpä olikaan kisaillessa kun olosuhteet ja fasiliteetit olivat optimaaliset ja kisajärjestelyt toimivat kuin sveitsiläinen kello.

Omasta puolestani kisa meni ihan mukavasti. Ekan kierroksen lopussa onnistuin kolauttamaan tubelessiini snakebiten.  Rengas tyhjeni vähän kerrallaan, mutta ajatus sisurin asennuksesta tuntui niin vastemieliseltä, että tyydyin pumppailemaan kumia tuon tuosta. Pumppusulkeisissa jouduin tietysti päästämään juuri ohittamiani kilpakumppaneita edelleni, mutta loppujen lopuksi menetyksiä voitanee pitää melko vähäisenä. Muuten ajo tuntui hyvältä eikä lihaskrampeista ym. ollut tietoakaan. Urheilujuoma, tai oikeastaan sen puute aiheutti kuitenkin närästystä. Nimittäin henkistä sellaista: myyntiesitteen mukaan tieteellisen tarkan ja monilla maailman huippu-urheilijoilla testattu elektrolyyttijuoman konsentraatio, jonka olin jo kotona valmiiksi pullottanut, pääsi katoamaan pullonvaihtopisteellä. Jouduin sinnittelemään toisen kiekan kisajärjestäjän huoltopisteiden varassa. Mutta huolto toimi hienosti; jo kaukaa hymyilevät kasvot alkoivat huhuilemaan, että saako olla vettä vai urheilujuomaa ja kohdalla annettiin muki suoraan kouraan. Excellent. Ilmeisesti kisajärjestäjän seos urheilujuomassa oli myös yhtä huolellisesti harkittu kuin omani,  mitään takapotkuja tai yllätyksiä ei herkkävatsaisellakaan esiintynyt. Kisan lopuksi se kadonnut pullo löytyi nurtsilta yllättävän läheltä pullopöytää, mutta putkinäölläni en sitä kyennyt kisan kiimassa havaitsemaan.

Paransin aikaani n. viidellä minuutilla vrt. edelliset vuodet, mutta sijoitus laski yli kymmenen pykälää. Kun katsoo lähtölistaa, niin asian ymmärtää. Ammattilaiset ja puoliammattilaiset kisakuskit olivat hoksanneet, kuinka hieno kisa Aulanko MTB onkaan, ja tulosluettelon kärkisijoilta löytyi jo kansainvälisestikin kovia kuskeja;  Vastaranta, Kittilä, Miettinen…jne. Kovat on kovia, mutta pappasarjalaisena täytyy olla onnellinen kun pystyy ylittämään itsensä.

Omasta porukasta kovinta vauhtia piti tuo puolikas (ei viittaa mitenkään liki parimetrisen kuskin pituuteen) Kramppilainen, joka siis Lapyn paidassa ajoi toiselle sijalle sprinttimatkalla.  Samassa sarjassa edellä mainitun isänä ja pitkäaikaisena sponsorina toimiva Marko ajoi sijalle 11. Taakse kun jäi vielä n. 120 kilpailijaa, niin kovaa on menty.

Jussin lähtöpaikka minuuttia ennen starttia.
Jussin lähtöpaikka minuuttia ennen starttia.

Jussi teki luultavasti ohitteluennätyksen ja toteutti Tahkon pitkän matkan harjoittelustrategiaansa lähtemällä takarivistä kuitenkin päätyen tuloksissa puolivälin tuntumaan.  Ohituskokemusta kertyy, mutta vaarana tuossa on äänen käheytyminen jatkuvasti ohituspaikkaa huudellessa.

Kylpylässä oli paikalle kannustamaan saapuneen perheen kanssa mukava startata palautuminen porealtaan kuohuissa, varsinkin kun suurin osa allasosaston miespuolisesta väestä häipyi mystisesti yhdellä kellonlyömällä. Liekö jääkiekolla ollut osuutta asiaan.

Hieno päivä, hieno laji, leppoisa tunnelma, mahtava keli, perhe mukana kannustamassa. Pyörä toimi kuin ajatus. Mitä muuta voisi täydelliseltä päivältä maastopyöräilyn parissa vaatia?

Lisää kuvia Mikko Rantasen galleriassa.

22.5.2016 Mika