Syksyn paras porukkalenkki ever!!

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun suuntasin kohti starttipaikkaa. Aamulla ulkolämpömittarin lukemia tarkastellessani mietin jopa lyhyitä ajokamppeita, olihan intiaanikesän jälkeinen syksy ollut tavattoman lämmin ja vähäsateinen. Kiirehdin lähtöäni, jotta ehtisin tapojeni mukaisesti ensimmäisenä lähtöpaikalle. Toisaalta, mikäs kiire tässä olisikaan ollut, olinhan toki jo edellisenä iltana pakannut tarvittavat varusteet reppuun sekä annostellut nesteytyssuunnitelman mukaiset konsentraatit juomapulloihin. Aikainen aamuherätys ja perheen kanssa nautittu monipuolinen aamupalahetki ovat myös onnistuneen pyöräilypäivän peruspilareita.

Ketju surisi vaimeasti siirtyessään isommalle takarattaalle. Edellisen lenkin jälkeen huolellisesti puhdistettu ja voideltu voimansiirto totteli kuuliaisesti vaihtajavivun liikkeitä, kun lähdin nousemaan kohtaamispaikalle johtavaa mäkeä. Puolen kilometrin nousu tuskin nosti sykettä, ja tiesin tästä tulevan loistavan pyöräilypäivän.

Perillä odottelin tovin aina myöhässä olevaa Jussia, joka kehnossa varustuksessa ja huoltamattomalla pyörällä saapui puuskuttaen paikalle. Läksimme liikkeelle ja varoin väsyttämästä lenkkikaveriani, jolla ei oikein ole kokemusta tällaisista pitemmistä lenkeistä.

Leppeän lämmin myötätuuli siivitti matkaamme Kramppilaisten keskuudessa erittäin suositulle kohtaamispaikalle, Urheilukeskuksen parkkialueelle. Se on kätevä lähtöpaikka, koska vieressä oleva messuhalli lukuisine viikonlopputapahtumineen varmistaa myös autolla paikalle saapuville lenkkiläisille kitkattoman ja miellyttävän pysäköimisen.

Matka Vääksystä Lahteen toimi kevyenä lämmittelynä ja Urheilukeskukseen saavuttuamme jäimme odottelemaan muita lenkille osallistujia, jotka enemmän tai vähemmän krapulaisina mutkittelivat epämääräisillä maastopyörän näköisillä kulkineillaan paikalle. Koska olin johtaja, määrätietoisesti kertasin lenkin suunnan ja keskinopeustavoitteen. Tankkaussuunnitelman mukaisen kofeiini- ja hiillihydraattitäydennyspaikankin saimme sovittua nopeasti. Kertasimme päivän harjoitusohjelman mukaiset kehittämiskohteet ja lähdimme siirtymään eteenpäin. Epäilin kovasti säälittävän näköisen lenkkiseuramme (Kake, Jussi, Mika) selviytymistä päivän haasteista, mutta pohjalainen positiivinen elämänasenne auttoi tähänkin ja pääsimme matkaan.

Jo ensimmäisellä polkupätkällä huomasin kuntoni olevan tänään todella kova. Polun ja renkaiden kitka oli ns. täydellinen. Ajoalusta houkutteli aina vain kovempiin suorituksiin ja kohta huomasin ajelevani yksin muiden jäätyä kauas taakseni nieleskelemään renkaideni rutikuivasta polunpinnasta nostattamaa pölypilveä. Haasteellisetkin ajotilanteet ja kiven kierrot selvitin helposti pumppaamalla ja sopivasti keulaa keventämällä. Kesän onnistuneen treenikauden jälkeen voimaa löytyi reidestä ja välillä epäilin jo voimasiirron kestävyyttä.

Lopulta sykevälivaihtelua, tehoa sekä laktaattitasoa mittaavat anturit osoittivat soveliaan hetken kahvitauolle. Kurvasimme komeasti Neste Taukotuuleen ja urheilullinen olemuksemme sekä huippuluokan pyöräilyasumme saivat tietysti osakseen ansaitsemansa huomionosoitukset.  Erityisesti liikenneaseman sisätilojen puhtaanapidosta vastaavat henkilökunnan jäsenet olivat ymmärrettävästi haltioissaan kahvipaikkavalinnastamme. Tarjosin tietysti kaikille lenkkikavereille virvoikkeet, kuten tapanani on perinteisesti ollut. Iskin myös pöytäseurassa sellaista tarinaa ja legendaa, ettei naurusta meinannut tulla loppua.

Lopulta perheenisän ja taloudenhoidon velvollisuudet nousivat pintaan. Suuntasimme Jussin kanssa ripeästi kohti kotia, sillä kotiaskareiden, kuten esimerkiksi lauantaisiivouksen sälyttäminen muun perheen kontolle olisi suorastaan vastuutonta. Perheenisänä ja aviomiehenä olen kuitenkin se perheen asioista huolehtiva, jonka päätöksiä ja mielipiteitä kunnioitetaan.

Näin saatiin tämäkin lenkki päätökseen. Paitsi että harjoitus oli huolellisesti valmisteltu treenisuunnitelman mukaisesti, jäi päällimmäiseksi tunteeksi silkka urheilun riemu ja ilo maamme erinomaisista ilmastollisista olosuhteista. Tuoreilla jaloilla lenkin jälkeen jäin suunnittelemaan jo seuraavaa harjoitusta, joka mitä todennäköisimmin tulee suuntautumaan Valkealan vasta tälle vuodelle avattuun hiihtoputkeen; onhan hiihto kuitenkin parasta – heti seksin jälkeen 😉

Tämän kirjoitti Krampin ykköskuski Mika (patologinen valehtelija)

Synkkä Syysunelma

Kuvassa Marko, Juha ja jutun kirjoittaja Jussi

Sain vajaat pari kuukautta sitten yllättäen tiedustelun Nummelasta. Siinä kyseltiin olisinko kiinnostunut osallistumaan Synkkään Syysunelmaan. En ollut kuullutkaan moisesta tapahtumasta mutta onneksi Google auttaa.

Googlen mukaan kyseessä on vähän rankempi suunnistuskisa, jossa kisaajat lähetetään yön selkään, sään ollessa juuri niin ihana kuin luontoäiti kyseisenä syksynä on päättänyt. Lisäboonuksena kisassa olisi vielä uimarasti. Viimeistään sillä pidettäisiin huolta, että kaikki kilpailijat joutuvat veden kanssa tekemisiin vähän kuivempanakin syksynä.

Kisamatkoja oli kolme, 50, 100 ja 160 kilometriä. Etenemistapoja kaksi, pyörällä tai jalan.

Pienellä lisägoogletuksella tämän syksyiseksi kisakeskukseksi paljastui Asikkala. Ilmankos Nummelalaisten mieleen oli noussut nimeni.

Vaikka tänä vuonna treenikilometrini ovatkin pudonneet puoleen parista edellisestä vuodesta, mielenkiintoni heräsi. Kyselin potentiaalisilta kramppitovereiltani kiinnostusta osallistua tapahtumaan. Ja innostushan oli yhtä kova kuin tämä syksy on ollut kuiva.

Niinpä ilmoitin Nummelaan että mukana ollaan. Mikä on matka?

Jaa että 160 kilometriä. Todellisuudessa aika paljon enemmänkin.

Jatka lukemista Synkkä Syysunelma

Haanja 100 – syysretki Viroon

Jälleen kerran pakettiauton keula osoitti eteläviroa kohti. Vieressäni autoa ajoi Ismo Saari jolle toissa vuoden Haanjassa olin kokenut kirvelevän parin minuutin tappion. Edessämme Skoda Octaviaa ajoi Hape. Kyydissä oli myös Jyri ja Rale. Kokeneita Haanjan kisaajia kaikki.

Tällä viikolla säät olivat olleet Suomessa ja Virossa erinomaiset. Aurinko oli jo viikon verran paistanut poutataivaalta ja vettäkään ei ollut satanut. Ismo oli puhelimessa pari päivää aikaisemmin esittänyt toiveen että jos vaikka tänä vuonna rata olisi kova ja kuiva.

Olin tyrmännyt Ismon toiveet ja kertonut että Facebookissa kisajärjestäjä oli kertonut että sateinen kesä oli pitänyt huolen että notkopaikat olisivat pehmeitä ja kosteita. Lisäksi järvien, jokien ja ojien vedet olisivat korkealla, joten veden alla olevat polut aiheuttivat ratamestarille painetta radan viime hetken muutoksiin.

Jatka lukemista Haanja 100 – syysretki Viroon

Himos Epic 2017

Fillarifoorumille ilmestyi viime kesänä ilmoitus uudenlaisesta maastokisasta, joka endurokisan tyyliin muodostuu erikoiskokeista, jotka kuitenkin sisältävät monipuolisemmin maastopyöräilyn elementtejä kuten kivikkoa, juurakkoa, kangasmetsää, metsäteitä, alamäkia ja ylämäkiä. Samalla kun erikoiskokeiden pituudet vaihtelevat kahdesta kymmeneen kilometriin. Ja boonuksena puhuttiin, jopa ajovaloista ja kahdesta kisapäivästä. Tämä ilmoitus huomioitiin heti MC Krampin riveissä. Kun myöhemmin syksyllä Himoksella järjestettiin päivän opastettu maastolenkki tulevissa kisamaastoissa oli MC Krampin Vääksyn osasto paikalla nuuskimassa millaisesta maastosta on kyse.

Ja hymyssä suin Vääksyn pojat takaisin kotiin ajelivat. Oli luvassa yli 100 metrin korkeuseroja, juurakkoja, kivikkoa ja kalliota. Kaikkea kivaa!

Jatka lukemista Himos Epic 2017

MC Kramppi isännöi PH-Cupin osakilpailun Vääksyssä

sdr

Keskiviikkona 21.6. järjestettiin Päijät-Hämeen maastopyöräcupin Asikkalan osakilpailu Vääksyssä Pasolanharjulla. Järjestävänä osapuolena MC Krampin Vääksyn kaksikko. Kisa oli jo alkuviikossa kertaalleen päätetty perua toisen järjestäjän sairastuttua. Onneksi kuitenkin Lahden Pyöräilijät tarjosi apuaan kisan läpiviennissä, kunhan vain paikallisin voimin saatiin rata merkattua ja purettua.

Jatka lukemista MC Kramppi isännöi PH-Cupin osakilpailun Vääksyssä

Lahti 24h MTB 20-21.5.2017

Tulihan ajeltua taas pidemmän kaavan mukaan. Sport Tracker mittasi matkaa kaikki koukkaukset mukaan lukien 180,4km. 28 kierrosta tuli lenkkiä kierrettyä, joka oli aika rankka.
Antti Sintonen kiersi eniten eli 35 kierrosta. Sintonen on ns. ultrapyöräilijä mm. toissa vuonna Pohjois-Norjassa ajoi Offroadfinnmarkin 700km matkan maaliin sekä muita huikean pitkiä matkoja vuosien varrella. Useita kierroksia Sintosen kanssa matkaa taitoin ja juttua heitettiin. Kolmanneksi eniten ajeli Luis Fraile 25 kierrosta. Naisista eniten ajoi 16 kierrosta ja ikää hänellä on 18v. Viiden hengen joukkueet, enemmän ja vähemmän kierroksia, olisiko ollut parhailla n. 55-60 kierroksen haarukassa.
Muutamat joukkueet keskittyi enemmän saunomiseen ja paljussa oleskeluun, joka on myös mukavaa kun siihen voi yhdistää maastopyöräilyn.  Säät suosi tapahtumaa, joten kaikki meni siltäkin osin hienosti. Kuva: Eevi Alaputto

Jari Marttila

MC Kramppi Instagramissa

Nyt voit seurata kramppilaisten touhuja pyöräilyn ja kenties vähän muunkin parissa Instagramissa. Löytyy nimellä MC Kramppi.  Profiili on yksityinen, joten laita seuraamispyyntö. Pidemmät raportit kuvineen lenkeistä, kilpailuista ym. tapahtumista löytyy edelleen tältä www-sivulta.

Vanha vuosi, vanhat kujeet

Tänään saimme MC Krampin lauantailenkillä nauttia kaikenlaisista ajoalustoista – pehmeästä upottavasta lumesta, kurasta, kuivista ja täysin sulista metsäpoluista, jäätiköstä, kuivasta ja märästä asfaltista. Oikeastaan vain puuterilumi ja kova hanki jäivät kokematta. Koko porukka (Oz, Jussi, Kake, meitsi) oli varustautunut nastarenkailla, joten meno maistui pääosin jäisillä poluilla eikä vauhtia tarvinnut ainakaan pitojen puutteessa hillitä. Jatka lukemista Vanha vuosi, vanhat kujeet